Diana Wynne Jones

[url=http://www.risingshadow.fi/library/author/172-diana-wynne-jones]Diana Wynne Jones[/url] on hyvin monipuolisesti tunnettu kirjailija. Hänen tunnetuimpana teoksenaan tai teossarjanaan pidetään riippuen lukijasta joko Chrestomancin maailmat -sarjaa, Liikkuvan linnan aloittamaa sarjaa tai sitten jotakin hänen lukuisista yksittäisteoksistaan, ehkä erityisesti [url=https://en.wikipedia.org/wiki/The_Tough_Guide_To_Fantasyland]The Tough Guide to Fantasyland[/url] -hakuteosta, joka on yhtä aikaa varsin loistava tutustumissetti fantasiaan ja toisaalta samaan tapaan kuin Linnunradan käsikirja liftareille, täydellinen parodia siitä, mitä esittää.   Minulle Diana Wynne Jones on ennen kaikkea kuitenkin [url=http://www.risingshadow.fi/library/book/748-derkinhovin-musta-ruhtinas]Derkinhovin mustan ruhtinaan[/url] kirjoittaja, mikä tarkoittaa hienovaraista irvailua siitä, mikä kaikki kliseekuvasto on mahdollista kääntää päälaelleen. Luen nyt Derkinhovia ehkä neljättä tai viidettä kertaa uudestaan, ja yhä jotkin Jonesin terävät havainnot purevine ivamukaelmineen saavat toisaalta nauramaan ääneen, toisaalta miettimään syvästi ja vakavasti, että kuinka kummallinen tämä meidän "todellinen" maailmamme onkaan tiettyine piirteineen.   Ageha on sitä mieltä, että minun lukeneisuuttani ei voi ottaa vakavasti, koska en ole lukenut Liikkuvaa linnaa. On täysin mahdollista, että tämän uudelleenluvun jälkeen etsin sen käsiini ja paikkaan aukon sivistyksessäni. En silti usko, että se voi mitenkään ohittaa Derkinhovia suosikkiasemastani, sillä jopa erinomainen Kyylän kyydissä ei silti saa minua tunnetasolla yhtä vakuuttuneeksi. Noidan veli taas oli ensimmäisine jatko-osineen niin vakavansävyistä, että en osannut lumoutua siitä, vaikka se olikin lukuelämyksenä todella vahva ja ehkä taiteellisesti arvioiden kirjallisuutena onnistuneempi.

Voisinpa itse muuten ottaa vihdoin sarvista härkää ja lukea Derkinhovin mustan ruhtinaan. :P   Mua harmittaa aivan hirvittävästi, miten pieni osa DWJ:n kirjoista on lopulta suomennettu, tosin lienee hassua nurista kun ainakin kolmannes suomennetuistakin on multa lukematta. DWJ on silti ehdottomasti lempparifantasiakirjailijani, hänen tavassaan kirjoittaa taikuudesta on vain jotain kertakaikkisen hurmaavaa. Merlin-salaliitossakin paras osuus on ehdottomasti itse taikamaailmat, tosin voisin kyllä lukea sen uudelleen tässä lähiaikoina, sillä en voi sanoa muistavani siitä merkittävästi. Paitsi että se jätkäpäähenkilö oli aika raskas.   Ja tosiaan tulen julistamaan maailman loppuun saakka sitä, kuinka Liikkuva linna nyt vaan on nuortenfantasian parhaimmistoa. Valtaosa, joille tästä kerron, yllättyvät että se on muutakin kuin Ghibli-leffa... (Leffastakin tykkään, mutta kirjassa on juonta ja henkilöhahmoja ja erityisesti henkilödynamiikkaa huomattavasti enemmän. Kun sanon, että Sophie on lempihahmojani, puhun nimenomaan äkäisestä ja huonoitsetuntoisesta kirja-Sophiesta.)

Liikkuva linna on paras kirja ikinä. Derekinhovin musta ruhtinas on taas ainoa sarja Jonesilta mitä en ole pystynyt lukemaan tai kuuntelmaan loppuun. Se vaan jotenkin alkaa tympimään. Liikkuvan linnan aloittama sarja ei ole minusta samalla tapaa vakava kuin mitä Noidan veli jokseenkin on. Sophien itse ironia saanut monta kertaa nauramaan.  Chrestomanci sarjassa on neljä hyvää kirjaa tai ehkä viisi. En muista osien nimiä suomeksi muuta kuin Noidan veljen ja hei Taikuuden taakka tais olla joku toinen mun suosikeista. Muistaakseni kaikki mun suosikit on suomennettu. Tällä hetkellä tykkään eniten englanniksi Merlin conspiracy kirjasta ja sen edeltäjästä Deep secrets. En muista näidenkään nimiä suomeksi kun kuuntelen niitä englanniksi tällä hetkellä. Merlin on myös suomennoksen nimessä jos oikein muistan ja en ole ihan sata varma onko Deep secrettiä edes suomennettu. Kuuntelen Jonesin kirjoja joka ilta nukahtaakseni. Ne on mun turva kirjoja joita luen ja kuuntelen satoja kertoja uudestaan. 

[quote=Adaera (18. marraskuuta 2025)]Tällä hetkellä tykkään eniten englanniksi Merlin conspiracy kirjasta ja sen edeltäjästä Deep secrets. En muista näidenkään nimiä suomeksi kun kuuntelen niitä englanniksi tällä hetkellä. Merlin on myös suomennoksen nimessä jos oikein muistan ja en ole ihan sata varma onko Deep secrettiä edes suomennettu.[/quote] Merlin conspiracy on just toi Merlin-salaliitto, mutta tota Deep Secretiä ei oo koskaan suomennettu. Sain vasta nyt tietää, että Merlin-salaliitto ei ole puhtaasti yksittäisteos. :D Pitääpä joskus sitten lukaista enkuksi sekin!   Fiilaan tuota, että DWJ:n kirjat on turvakirjoja. Tykkään itsekin levähtää niiden parissa, jos maailma alkaa stressata liikaa. Niissä on jotain todella maailmaasyleilevää ja lempeää, vaikka DWJ usein piilottaa niihin myös kritiikkiä tosimaailmaamme kohtaan.

Kannattaa ehdottomasti lukea Deep secret. Se eka luku on siinä vähän kuivahko, mutta sit se alkaakin saada vähitellen kunnolla vauhtia. Ja siis Deep secrethän on sarjan ykkös osa, mutta toimii hyvin väärinpäin luettuna, koska se on alunperin markkinoitu aikuisten kirjana. Ja perus Diana Wynne Jones eli kaikki sen kirjat pystyy lukeen yksittäisinä. Deep secret auttaa myös saamaan Nickin hahmoon syvyyttä ja se ei ookkaan enää ihan niin rasittava. Kannattaa siis sen jälkeen lukea Merlin uusiksi ja englanniksi. Kannattaa oikeasti kaikki nää lukea englanniksi. Dianan kirjoitustyyli on niin hieno ja tykkään sen käyttämästä englannista. Helposti ymmärretävää ja kivoja sanavalintoja.