Diana Wynne Jones

[url=http://www.risingshadow.fi/library/author/172-diana-wynne-jones]Diana Wynne Jones[/url] on hyvin monipuolisesti tunnettu kirjailija. Hänen tunnetuimpana teoksenaan tai teossarjanaan pidetään riippuen lukijasta joko Chrestomancin maailmat -sarjaa, Liikkuvan linnan aloittamaa sarjaa tai sitten jotakin hänen lukuisista yksittäisteoksistaan, ehkä erityisesti [url=https://en.wikipedia.org/wiki/The_Tough_Guide_To_Fantasyland]The Tough Guide to Fantasyland[/url] -hakuteosta, joka on yhtä aikaa varsin loistava tutustumissetti fantasiaan ja toisaalta samaan tapaan kuin Linnunradan käsikirja liftareille, täydellinen parodia siitä, mitä esittää.   Minulle Diana Wynne Jones on ennen kaikkea kuitenkin [url=http://www.risingshadow.fi/library/book/748-derkinhovin-musta-ruhtinas]Derkinhovin mustan ruhtinaan[/url] kirjoittaja, mikä tarkoittaa hienovaraista irvailua siitä, mikä kaikki kliseekuvasto on mahdollista kääntää päälaelleen. Luen nyt Derkinhovia ehkä neljättä tai viidettä kertaa uudestaan, ja yhä jotkin Jonesin terävät havainnot purevine ivamukaelmineen saavat toisaalta nauramaan ääneen, toisaalta miettimään syvästi ja vakavasti, että kuinka kummallinen tämä meidän "todellinen" maailmamme onkaan tiettyine piirteineen.   Ageha on sitä mieltä, että minun lukeneisuuttani ei voi ottaa vakavasti, koska en ole lukenut Liikkuvaa linnaa. On täysin mahdollista, että tämän uudelleenluvun jälkeen etsin sen käsiini ja paikkaan aukon sivistyksessäni. En silti usko, että se voi mitenkään ohittaa Derkinhovia suosikkiasemastani, sillä jopa erinomainen Kyylän kyydissä ei silti saa minua tunnetasolla yhtä vakuuttuneeksi. Noidan veli taas oli ensimmäisine jatko-osineen niin vakavansävyistä, että en osannut lumoutua siitä, vaikka se olikin lukuelämyksenä todella vahva ja ehkä taiteellisesti arvioiden kirjallisuutena onnistuneempi.