Täältä pistelee viestiä pyrkivä kirjailija Alec Reinikainen. Mietin tässä, että minkälaisista kirjoista pidätte? Mikä on lempigenrenne lukea tai myös kirjoittaa? :) Olisi mukavaa kuulla vastauksia!

Nuorempana luin paljon perinteistä miekka ja magia-fantasiaa, mutta viime aikoina olen jostain syystä alkanut tykästyä kevyempään, jopa sellaisiin kirjoihin joissa fantasiaelementtejä on suhteellisen vähän. (Samalla toisaalta ikuinen suosikkini on Terry Pratchett. Tosin ovathan ne tietysti satiirina aika realistisia, pohjimmiltaan.) Ehkä viime aikojen olosuhteet ovat vaikuttaneet siihen että kirjoista etsii enemmän todellisuuspakoa, joten kevyemmät teokset joista tulee parempi fiilis ovat tuntuneet houkuttelevammilta kuin inhorealistiset kaikki menee pieleen-tarinat. Siinäkin tosin vaikuttaa todella paljon se miten kirja on kirjoitettu. Esimerkiksi Kirjojen tytär ei tapahtumien puolesta ole pelkästään kivaa, mutta kirja oli silti vauhdikasta todellisuuspakoa jonka lukemisesta ei tullut raskasta oloa.

Toisaalta kirjan genrellä ei minulle yleensä ole yhtä isoa merkitystä kuin yksittäisellä teoksella tai mahdollisesti tietyllä kirjailijalla jos olen pitänyt hänen aiemmistaan kirjoista.

Oi hienoa kuulla! Itsekin pidän miekka- ja magiafantasiasta aika paljon vaikka sitä ei ole tullut kauheasti luettua :) Se on ihan ymmärrettävää että etsit helpottavaa todellisuuspakoa nykyisten olosuhteiden vuoksi, itse haen lohtua kirjoittamisesta. Kiitos vastauksestasi ja voit kertoa lisää jos haluat :)

Huolimatta siitä että huutelen enemmän tai vähemmän säännöllisesti täällä Risingissa, luen nykyään aivan häviävän vähän fantasiaa, kauhua tai scifiä. Muutamia silti silloin tällöin. Minusta ihmisluonto ja suhteet ovat jo itsessään niin mielenkiintoisia, että niillä pääsee riittävän pitkälle. Hahmosuunnittelu on kaiken a ja o, ihan sama mikä genre.

En nykyään oikeastaan tiedä millainen kirjamakuni on, luen oikeasti aivan mitä sattuu. Kuitenkin minulle tärkeää kirjoissa on usein huumori. Humoristinen kirjallisuus, oli se sitten naurattavaa, romanttista, haikeaa, mustaa, parodioivaa tai millaista vain, on tärkeä osa harvoin jään pitkäksi aikaa muistelemaan kirjoja jälkikäteen jos tarinassa ei ole ollut mitään hauskaa. Myös aina kun itse kirjoitan jotain, on teksti lähes poikkeuksetta täynnä huumoria, vaikka käsiteltäisiin raskaita aiheita. Voisin jopa sanoa etten osaa ottaa vakavasti asioita jos ne esitetään vakavasti :D Toisaalta sekään ei aina ole ongelma vaikka kirjaa ei olisi tarkoitettu humoristiseksi, minulla on taipumus repiä komiikkaa irti myös sieltä missä sitä ei ole. Hauskuus on kuulijan korvassa, väitän.

Jos koko elämän ajalta katsoo, niin hallitsevimmat genret on olleet kauhu, fantasia ja suomalainen realismi. Ihan mukavasti siellä menee Lovecraftin, Poen ja Tolkienin seurassa esim. Huovinen, Kivi, Linna, Joel Lehtonen ynnä muut.

On myös muutamia suosikkeja näitten genrejen ulkopuolelta: Arosusi, Kummisetä, Papillon, Dersu Uzala ja mitä näitä on. Että en kai minä sitten hirveästi katso, mitä tyylilajia tulee luettua, vaan sitä että onko kirja hyvä.

Huumori on tosiaan kirjoissa aika tärkeää, itsellenikin. Haen ehkä sillä myös jonkinlaista realistisuutta, ja en tarkoita tällä sitä että tapahtumat olisivat realistisia vaan että hahmot toimivat realistisesti oman maailmansa puitteissa ja vaikuttavat oikeilta ja eläviltä. Jostain syystä huumorilla tämä tavoite saavutetaan useammin. Monilla tuntuu jostain syystä olevan käsitys että huumori ja satiiri ovat jotenkin epärealistisia ja sitten taas vakavasti otettava kirjallisuus joka kertoo oikeista ja vakavista aiheista on sellaista mikä ei kuulu edellä mainittuihin genreihin. Mutta vakavat hahmot jotka seuraavat jonkinlaista ylvästä tarinankaarta eivät useinkaan tunnu oikeilta henkilöiltä. Tai jotain tähän suuntaan, en oikein saa ajatuksesta kiinni...

Itse ehkä pidän eniten dystobiasta, scifistä ja ylipäätään joissa on jotain jännittävää, mutta luen myös kaikenlaisia muita kirjoja
(Tykkään myös miekka/magia fantasia kirjoista)

Itse pidän perinteisestä suurfantasiasta. Vaikka nykyään tulee luettua paljon muutakin on fantasia aina lähinnä sydäntä.

Luen pääasiassa modernismin ja postmodernismin alle meneviä kirjoja. Toki tarkempiakin määrityksiä on, mutta vaikkapa joku maaginen realismi ei kauhean hyvin määrittelisi sitä kokonaisuutta, jota luen. Esimerkiksi Haruki Murakami, Günter Grass ja Kännö ovat sellaisia kirjailijoita, joista pidän paljon. Läpi lukuhistorian mukana on kulkenut sellaiset fantasiaklassikot kuin Tolkien ja Lovecraft.

Minä tykkään  Margit Sandemon kirjoista. Joskus äidin kätköistä nuorena löysin yhden pokkarin ja siittä se sitten lähti. Fantasiaa suurimmaksi osaksi ja romantiikkaa pitää tietenkin olla. Mutta laidasta laitaan tulee luettua. Nyt uusi alue valtaus on rikosromaanit. Ja keräillyt lähes kaikki Tuija Lehtisen kirjat.