En minäkään varsinaisesti tiedä tai muista noita kaikkia. Kunhan olen vain kopioinut jostakin talteen, mutta kyllähän ne tietysti oppisi paremmin jos lukisi listat läpi tarpeeksi monta kertaa. :cheesy:
Tässä vielä muutamia muitakin sanalistoja joista olen erityisesti tykännyt. Voin postata joskus myöhemmin vielä kokonaisten sanontojen selityksiä, koska joidenkin alkuperä on aika uskomaton.
http://www.compuline.fi/ComDocs/Suomi/uushlp/html/fin-9f78.htm
Suomen kielen lainasanat
Asuessaan useiden kansojen naapureina suomalaiset ovat vähitellen omaksuneet vieraista kielistä monia lainasanoja. Näitä sanoja tutkimalla kielitiede on tehnyt arvokkaita havaintoja Suomen suvun muinaisuudesta.
Indoeurooppalaiset lainasanat :
Indoeurooppalaiset lainat ovat vanhimmat. Suomalais-ugrilaisten ja indoeurooppalaisten kosketukset ovat niiltä ajoilta, jolloin suomalais-ugrilainen kantakansa asui Volgan mutkan tienoilla. Silloin saatiin seuraavat lainasanat:
arvo, jyvä, marras (kuollut), mehiläinen, mesi, ora, orpo, osa, ostaa, petkel, porsas, sarvi, sata, suka, suola, taarna (saraheinä), utare, varsa, vasa, vasara, viha.
Balttilaiset lainasanat :
Siirtyessään Volgan keskijuoksun tienoilla luoteeseen ltämeren allasta kohti esi-isämme ovat joutuneet kosketuksiin liettuaa, latviaa ja muinaispreussia puhuvien balttilaisten kanssa. Näiltä on saatu seuraavat lainasanat;:
ahdas, aina, aisa, ankerias, ansa, hammas, hanhi, harja, harmaa, heimo, heinä,
herne, hilma, hirvi, härkä, härmä, kaima, kappale, karsina, karva, kauha, kaula,
kela, keli, kelta, kinnas, kirves, kypärä, käärme, lahti, laiha, lohi, luhta, luuta, malka, meri, morsian, mäntä, napa, nepaa (serkku), niisi, ohdake, oinas, orsi, paimen,
puuro, rako, rastas, ratas, reisi, reki, routa, salo, seinä, seitti, seiväs, seura,
siemen, silta, sisar, talkoot, tapa, tarha, taulo, terva, torvi, tuhat, tuohi, tuulastaa,
tyhjä, tytär, vaaja, vaha, vako, vielä, villa, virka, vuohi, vuota.
Germaaniset lainasanat :
Parin tuhannen vuoden aikana on suomen kieleen tullut germaanisista kielistä hyvin runsaasti lainasanoja. Ne ovat säilyttäneet useissa tapauksissa kielessämme vanhan asun melkein sellaisenaan. Näitä sanoja ovat :
aalto, ahjo, ainoa, airo, akana, arka, arki, arkki, armias, arpa, aura, autio, avio,
hallita, hame, harras. haukka, hauta, hidas, huippu, huopa, ,hurskas, hypätä,
häpeä, hätä, hävetä, ihra, ja, joulu, juhla, juusto, kadota, kallio, kaltainen, kammio, kampa, kana, kansa, kappa, kartano, kato, kattila, kauppa, kaura, keihäs, kello,
kihla, kukkaro, kulta, kuningas, kunnia, kupari, kura, kynttilä, käydä, köyhä, laiha,
laiva, lakki, lammas, lanka, lanta, lato, lattia, lautta, leipä, lukko, qiaha, malja,
mallas, mato, miekka, mitta, multa, murha, nahka, nasta, naula, nauta, neula,
niittää, nuotta, paita, pallo, parta, pelto, pila, pino, porras, pullo, purje, pyhä, pöytä, raha, ranta, rapa, rauta, rengas, rikas, rima, ruhtinas, ruis, runo, ruoko, ruuhi,
saippua, sakko, siima, sima, sukka, taika, taikina, tanko, tina, tunkio, tuomita, tupa, turska, turve, vaate, vainaja, vainio, valta, vanne, varas, varjo, vihkiä, vuokra, äiti.
Slaavilaiset lainasanat :
Slaavilaisista lainasanoista suurin osa on saatu muinaisvenäjästä aikaisintaan 600-luvulla jKr.:
ahrain, akkuna (ja ikkuna), apea, ies, kaatiot, kassa (tukka), kassara, katiska,
kuoma, kuontalo, kutri, lavitsa, lotja, lusikka, läävä, muokata, määrätä, naatti,
pakana, palttina, pappi, papu, pasma, piirakka, pilkki, pirtti, pätsi, raamattu, ravita,
risti, ruoska, saapas, sirppi, suntio, säppi, sääli, talkkuna, taltta, tappara, tavara,
tuska, tuuma (ajatus), urakka, vaino, vainu, vapaa, varpunen, veräjä, viitta, virsta, värttinä.
********************
Lukuisien kotoisilta tuntuvien sanojen alkuperä on itäinen.
Suomen kieleen on vuosisatojen kuluessa lainautunut koko joukko sanoja venäjästä tai venäjän kielen välityksellä. Venäjän vaikutus suomeen on kuitenkin ollut vähäisempi kuin ruotsin.
Nyt sanat tuntuvat jo niin kotoisilta, ettei niiden itäistä alkuperää huomaa. Monet sanoista ovat arkisia ja kuvaavat hyvin menneiden aikojen kanssakäymistä naapurikansojen tai -heimojen välillä.
Venäjästä suomeen lainautuneita sanoja:
1. akkuna eli ikkuna, okno. Ikkuna on tullut todennäköisesti venäjän sanasta ikona.
2. kanava, kanava, muunnos kansainvälisestä kanaali-sanasta.
3. kapakka, kabak
4. kasakka, kazak. Tullut venäjään turkin kielestä, jossa se tarkoitti maantierosvoa ja seikkailijaa.
6. kasku, skazka eli taru, tarina
5. katiska, muinaisvenäjän sanasta kotici eli häkki
7. kiipeli, gibel eli perikato, tuho. Vaihtoehtoisesti varhaisen ruotsin sanasta kibel tai kibbel.
8. kiisseli, kisel eli hapahko jauhopuuro, hyytelö
9. koni, kon eli hevonen
10. kutrit, kudri eli kiharat
11. laatia, ladit eli järjestää, panna kuntoon, laittaa
12. lava, lava eli seinänvieruspenkki, lautta
13. lavitsa, murresanasta lavica eli penkki
14. leima, klejmo
15. lusia, sluzhit eli palvella armeijassa
16. lusikka, muinaisvenäjän sanasta luzhika, nykyvenäjässä lozhka
17. lutka, adjektiivista bludnij eli haureellinen, irstaileva
18. luuska, loshad, loshadka eli hevonen
19. majakka, majak
20. murju, murja eli ahdas ja pimeä huone, mökki, hökkeli
21. pappi, pop, alun perin kreikasta.
22. piirakka, pirog
23. pohatta, bogat eli rikas, mahtava
24. porkkana, borkan (murresana)
25. porukka, poruka eli yhteisvastuu, ryhmätakaus
26. putka, budka eli koju, vaja
27. puuhka, puh eli untuva, hahtuva
28. pätsi, petsh eli uuni, hella
29. raamattu, muinaisvenäjän sanasta gramata eli kirjoitus, asiakirja, alun perin kreikasta.
30. remontti, remont eli korjaus, kunnostus
31. reuhka, treuh eli karvalakki
32. risti, muinaisvenäjän sanasta kristu, nykyvenäjässä krest eli risti, vaiva. Venäjälle saksan kielestä.
33. rokuli, progul eli poissaolo töistä
34. rotu, rod eli suku, syntyperä
35. rukkanen, rukavica eli rukkanen
36. rusakko, rusak eli ruskeanharmaa jänis
37. saapas, sapog
38. savotta, zavod eli tehdas, ruukki, saha
39. sepeli, sheben eli kivimurske
40. siisti, tshistij eli puhdas, siisti
41. tappara, topor eli kirves
42. tarina, starina eli vanhat ajat, vanhat tavat
43. tavara, tovar eli irtain omaisuus. Peräisin turkkilaiskielistä.
44. tolkku, tolk eli ajatus, järki
45. torakka, tarakan
46. toveri, tovarishtsh
47. turku eli tori, markkinapaikka, muinaisvenäjän sanasta turgu, venäjässä torg, lainautunut myös ruotsin kieleen
48. tuska, muinaisvenäjän sanasta tuska, venäjässä toska eli ikävä, kaiho, kaipuu
49. tuuma, tuumata, duma, dumat eli ajatus, ajatella
50. tyrmä, tjurma eli vankila
51. vaino, vojna eli sota
52. vapaus, vapaa, svoboda, svobodnij
53. vesseli, vesjolij eli iloinen, hilpeä
54. viesti, vest eli sanoma, tieto, uutinen
55. voro, vor eli varas, lurjus
56. värttinä, vereteno
Slangisanoja
57. bonjata, ponjat eli tajuta, ymmärtää
58. hotsittaa, hotetsja eli haluta
59. kohmelo, pohmel eli krapula
60. lafka, lavka eli kauppa
61. mesta, mesto eli paikka
62. narikka, na rinke eli torilla, vaatemyyntitorilla
63. palttoo, palto eli pitkä takki
64. sapuska, zakuska eli alkupala
65. sontikka, zontik eli sateenvarjo, päivänvarjo
66. voda, voda eli vesi
Lähteet: Suomen sanojen alkuperä, etymologinen sanakirja, Gummerus 2000; Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja, WSOY 2004.
Slangisanat: Wikipedia.
ANNE KAURANEN
******************
Suomen vanhoja sanoja merkityksineen:
Hauska
Hauska-sanan vanhempi merkitys on turha, tuhlaavainen ja nopeasti kuluva. Merkityksessä hupaisa sanaa on käytetty ensimmäisen kerran kirjallisesti vuonna 1702, mutta murteissa ja puhekielessä merkitys on voinut muuntua jo aiemmin.
Löyly
Siinä, missä löyly ymmärretään nykyään saunan kuumalle kiukaalle heitetystä vedestä nousevaksi höyryksi, tarkoitti se aiemmin ihmisen henkeä. Suomalais-ugrilaisten kielten yhteinen alkumuoto on ilmeisesti lewl merkityksessä henki, henkäys tai sielu.
Ajatella
Ajatteleminen tarkoitti ennen muinoin metsästystä, esimerkiksi jänisjahtia tai muuta takaa-ajoa. Nykyään ajatella-verbillä tarkoitetaan vain käsitteiden ja mielteiden yhdistämistä tietoisesti.
Irstas
Nykyajan ihmiset käyttävät sanaa irstas elostelevasta ja sukupuolisesti paheellisesta tai siveettömästä henkilöstä. Suomen kirjakielen pohjan luonut Mikael Agricola kuitenkin käytti sanaa vapaudesta ja maallisista vaivoista irtautuneesta henkilöstä myönteisessä merkityksessä.
Hässäkkä
Alatyylinen nimitys naisen sukupuolielimestä, josta myös hässiä ilmaisu tulee.
Otava
Alkujaan sana on tarkoittanut lohiverkkoa.
Pohtia
Alkujaan tarkoittanut viljan puhdistamista eli akanoiden erottamista leipäviljasta. Sanan nykyinen merkitys on peruja Ruotsin mallista.
Porsaanreikä
Lain tai muun säädöksen aukko, jota käytetään erilaisten etujen hankkimiseen, esimerkiksi veronkiertoon. Sana tulee sikojen aitauksiin tehdyistä aukoista, joita tehtiin, jotta pienet porsaat pääsivät vapaammin juoksentelemaan; kielteisen merkityksen sana saa, kun uteliaat pikku porsaat keksivät kulkutien sieltäkin, mistä ei pitäisi.
Kynä
Alkujaan tarkoittanut linnunsulan ruotoa.
Tietää
Alkujaan merkinnyt tien tuntemista sekä mahdollisesti myös jälkien muodostaman uran seuraamasta.
Ymmärtää
Jonkin asian ympyröimistä ajatuksen voimalla, vertauskuvallinen käyttö. Saada asiasta "käsitys", kiertää kätensä sen ympäri.
Käsittää
Alkujaan konkreettista käsiinsä saamista tai tarttumista.
Rusikoida
Neljä-kolmesataa vuotta sitten nyrkkiä on tarkoittanut sana rusikka, ja vaikka sana itse on pitkälti hävinnyt käytöstä, meillä on edelleen puhekielinen verbi rusikoida.
Umpimähkä
Ennen tulitikun keksimistä kannatti hehkuvia hiiliä haudata uunin/nuotion tuhkaan. Sieltä ne sitten seuraavana aamuna löysi työntämällä kätensä umpimähkään, kyllä se hehkuva hiili ilmoitti itsestään. Hiilillä sai tulen uudelleen viritettyä.
Kainalo
Helpottaa jos osaa viroa. Kainalo on käenalainen, siis käden alainen.
Housut
Esihistoriallisena aikana ja myös joissakin myöhäisemmissäkin kulttuureissa oli käytössä omat erillinen housunsa kumpaakin jalkaa varten ja kyseiset irtolahkeet tai pitkiä sukkia muistuttavat vaatekappalet jouduttiin kiinnittämään esimerkiksi vyötärölle sidottuun naruun tai johonkin muuhun sen kaltaiseen viritelmään. (Hose/hosen/hosor muinaisnorjassa ja englannissa) Lantion peitteenä pidettiin kulttuurista ja ajankohdasta riippuen milloin mitäkin kalukukkaroita, lahkeettomia aluspöksyjä tai lannevaatteita, mutta myös pelkkä pitkähelmainen paitakin kelpasi usein siihen tarkoitukseen. Irtolahkeiden ompeleminen yhdeksi suuremmaksi kokonaisuudeksi alkoi tietyillä kansoilla jo antiikin aikana, mutta useimmissa kyseisen vaatekappaleen nimityksissä on säilynyt vieläkin vain pelkkä monikkomuoto.
Saivarteleminen
Täin munien, saivarten, etsimistä hiuksista tai muista karvoituksista. Pikkutarkkaa puuhaa.
Malka
Turvekattoisten talojen kate saatiin pysymään paikallaan erilaisten riukujen ja seipäitten avulla. Ylimmäisenä oli malka, paksumpi puu, johon pienemmät riu'ut oli kiinnitetty, tai mistä ne riippuivat oksanhangastaan.
Peninkulma
Matka jonka päästä koiran, penin, ääni kuuluu. Noin 10 kilometriä.
Turri
Epämääräinen pahansuopa olento, joka saattoi pilata tervahaudan tai sysimiilun, sulattaa raudan ahjoon, viinakeitossa polttaa rankin pohjaan, pilata kirveenvarren teelmän tai minkä hyvänsä työn. Tuhon toteamus: "Turri söi". (Pohjois-Karjala/Savo) Lähde: Vuorela Toivo, Kansanperinteen sanakirja, 1979
Takapajuinen
Reen jalasten varassa olevaa istuinosaa kannattelevia pystypuita yhdistävä pajusta kierretty joustava vitsas, takapaju oli takimmainen osa reessä, minkä päällä saattoi seistä. Takapajulla seisova tuli viimeisenä perille.
Korvata
Johdos sanasta "korva", joka voi murteissa merkitä mm. vierusta, reunaa tai sivulle asetettua tukipuuta. Häkkisen mukaan kantasanan vanha merkitys "vierus" heijastuu muun muassa korvata-johdoksen 1800-luvulta tunnetuista merkityksistä "asettaa rinnakkain, vertailla". Häkkinen toteaa myös,että Suomen kirjakielessä "korvata" on hyvittämisen merkityksessä mainittu ensi kertaa vuoden 1777 almanakassa.
- Lähteet: Kirsti Aapala, Kotimaisten kielten keskus, Mistä sanat tulevat: suomalaista etymologiaa / Kaisa Häkkinen. - 3. p. - Helsinki, 2006, http://www.kysy.fi Osa on jostain muualtakin..
*
Tässä myös toinen selitys korvata verbistä, minkä olen itse kuullut eräältä Sarka maatalousmuseon oppaalta:
Hevoset olivat kalliita ja harvinaisia eläimiä muinaisessa suomessa, joten kyntöauraa vedettiin useimmiten kahdella härällä joiden niskojen päälle oli sidottu sopivan mittainen ja tukeva poikittainen puu. Jos auran kiinnityspiste olisi ollut suoraan sen puuosan puolivälissä, niin vahvempi härkä olisi mennyt herkästi edelle ja auran tekemä ura olisi kääntynyt vinoon. Sen takia aisan kiinnityskohtaa siirrettiin aina lähemmäksi vahvemman härän korvia, jotta myös heikommalla riittäisi puhtia vetämiseen. Rasitus siis tavallaan hyvitettiin heikommalle osapuolelle, mistä termi korvaaminen.
**************
Lisää vanhoja suomalaisia sanoja:
1. Ahera = jäykkä ja kova maaperä
2. Ahtera = maho lehmä tai kesantona oleva pelto
3. Aino, aina = verkon tai nuotan paula
4. Armi = hammasrattaan tai rukin tanko, poikkipuu
5. Arto, aarto = haarukkaisen seipään varaan asetettu orsi eli riuku, jolle ripustetaan kuivamaan sateella leikatut lyhteet, nuotta tms.
6. Haparainen = suolia kannattava ihrakesi
7. Harkki = hara, naara, haarukkapäinen kuusesta tai katajasta tehty perunannostokuokka
8. Hieho = toisella vuodella oleva lehmivasikka
9. Hinkalo = viljalaari tai purnu
10. Himmurtai = eräs katolinen paastopäivä
11. Hyypiö = huuhkaja
12. Iristä = kirahtaa, narista, marista, jankata, riidellä
13. Jamakka = juuri piiminyt maito
14. Jukertaa = karkeasti tai kömpelösti veistää tai nävertää
15. Junko = vedessä lahoava puu
16. Jutta = raita, juova
17. Järittää = leikata pois esim. lehtiä kaalin kuvusta
18. Kaave = ihmisen kuollut ruumis, kuolleen varjo
19. Kaiha = puolihämärä, varjoisa, synkkä, pimeä, kolea
20. Kale = akana, kahujyvä
21. Kalppa = sianränget
22. Karkku = haloista ristiin ladottu halkopinon pää
23. Kehnä = hilse
24. Kelme = kalvo, oraita keväällä lumen lähdettyä peittävä lumihome
25. Kemi = veteen sortunut jokiäyräs; kuiva kenttä tai keto
26. Kilkki = heinäsirkka
27. Kirki = lemmenkiihko, kiima
28. Kirsi = routa; ohut jääriite
29. Koja = puun kuori, kaarna, parkki
30. Laapotti = tuohi- tai niinivirsu
31. Laas, la’as = niittomiehen esi, niittokaista
32. Launi = puinen kalakoukku
33. Lemi = pehmeä suo; veden päälle kasvanut sammalkerros
34. Limo = nuori lehtipuu; lehdes
35. Loira, loiro = lukon navan piikki; puulukon estesalpa
36. Lollo = villaleve, hahtuva
37. Lunka = ehyenä levynä irtoava puun kuori
38. Lökä = lima, lika, lieju; vetelä ulostus
39. Maarto = kalanpoikanen
40. Maima = pieni kala, syötti
41. Meiju = juhannuskoivu; kukkavihko; lehdesköynnös
42. Mutiainen = mäkärä; hyttynen; sammakonpoika jolla vielä on pyrstö
43. Naappu = ohra- tai kauralyhteistä koottu keko; hernelyhde; pellava- tai hamppukäärö
44. Nekka = 1. nokallinen kerma-astia / 2. pieni yksipaikkainen reki
45. Niisi = kangaspuissa olevat langat, joiden silmukoihin loimilangat pujotetaan
46. Nori = lehmän utaretulehdus; hevosen pääntauti; yskä
47. Nuode = avioliiton kautta saatu sukulainen; lanko; morsiamen saattoväki
48. Olas = suksen pohjaura
49. Orko = kostea notkelma; kapea laakso; kolo, uurre
50. Paanne = uhkujää, virtaavan veden muodostama monikerroksinen jäätikkö
51. Paula = nauha; nyöri; verkon aina
52. Piedin = kankaan leveys, kangaskaistale
53. Pintta = paininpuu, poikkipuu
54. Pohtaa, puohtaa = puhaltaa, huokua (ruumenet eroon jyvistä)
55. Purha = vesiputous; kosken kuohu
56. Pöykiö = pöhkö, tollo, hölmö, tyhmä, saamaton
57. Pöysti = kinkku
58. Rahje = varstan liitoshihna; länkien vetohihna
59. Riitta, riitto = pino olkia, heiniä tai lautoja
60. Ripatti = ripuli, löysä uloste
61. Ritva = hento lehtipuun oksa
62. Roivas = hamppu- tai pellavakimppu, -kupo tai -lyhde
63. Rääpys = muikku
64. Sammas = 1. rajapyykki / 2. hiivasienestä johtuva suutauti
65. Siide = jäätävä tihku; hienojakoinen lumi
66. Suoro = eläimen siitin
67. Säetä = koota tulipesän hiilet kasaan ja peittää ne tuhkalla
68. Taari = rapakalja; oluen loppumäskistä tai leivänpaloista käytetty mieto alkoholijuoma
69. Tade = lanta, sonta, lika, törky
70. Teljo = soutuveneen istuinlauta, tuhto
71. Toro = myllyn suppilo; kannun nokka
72. Tuhu = tihkusade, vihma
73. Ulku = riuku, salko (etenkin verkonkuivaustelineenä)
74. Uudin = vuodeverho, rankinen
75. Vaaru = pieni sade- tai ukkospilvi
76. Viehka = tienviitta, talvitien, avannon tai kylvörajan merkki
77. Virpi = riuku, notkea oksa, vitsa
78. Väive = täi; eläimen loinen
79. Ätelä = heinänteon jälkeen kasvanut uusi ruoho, odelma
80. Öhkä = illanistujaiset
Näitäkin väitettiin jollakin nettisivulla täysin suomalaisperäisiksi ilmaisuiksi, mutta muutamille taitaa löytyä myös vierasperäinen lähde muista talteen ottamissani teksteistä.
askartelu
avanto
häjy
hankikanto
huopatossut
isäntä
järvi
joulupukki
kaamos
kännykkä
karvahattu
kinos
koivu ja tähti
kossu
kylmä
lenkkimakkara
lumi
luonto
maito
mämmi
Matti ja Maija
meri
mökki
pannuhuone
perkele
pilkki
pimeys
pitkäripainen
poro
puukkojunkkari
räiskäle
raitapaita
rakkaus
ralli
räntä
räppänä
rökäletappio
ruis
ruokamulta
ruotsi
salmiakki
sauna
saunakalja
sauvakävely
sininen ja valkoinen
sisu
sonta
talvi
valo
vihta ja vasta
äijä
äiti
*****
Muutamien vierasperäisten sanojen selityksiä:
Orja
Muunnos sanasta "arja", kuten "arjalainen", sillä suomensukuiset kansat vangitsivat kuulemma arjalaisten kansojen jäseniä muinoin orjikseen.
Hunsvotti
Tulee saksan kielestä Hundsfott eli naaraskoiran sukupuolielintä tarkoittanut rivo haukkumanimitys.
Hampuusi
Ruotsin kielen Hamnbuse eli satamajätkä.
Sabotaasi
Ranskan teollisen vallankumouksen aikana työläiset käyttivät usein "sabot" nimellä tunnettuja puukenkiä. Tehdasduunarit jotka pelkäsivät työpaikkojensa menetystä koneille, heittivät kenkiään rattaiden väliin ja sabotaasi-nimitys sai alkunsa.
Sutari
Ruotsin sana sot, noki, lausutaan suut, sotare oli noenpoistaja, eli nokisutari.
*
Tämä on vain englantia, mutta mielestäni niin hauska tarina, että lisäsin listan jatkoksi.
Sideburns, suomeksi pulisongit, ovat saaneet nimensä amerikkalaiselta kenraali/teollisuuspohatta Ambrose Burnsidelta, jolla oli säilyneiden kuvienkin perusteella hyvin isot ja tuuheat "burnsidet".
***
Loppuun vielä yksi huvittava selostus muutamien vähän tuhmempien sanojen alkuperästä. 
Kuten sana "mulkku", niin myös "kulli" on tarkoittanut aina 1800-luvulle asti tyrää, pahkaa ja joitain muita pullahtaneita, muljahtaneita tai esiintyöntyviä asioita. Kullerot ja pallerot olivat puolestaan muinoin koivun tai lepän pahkoja, joita pyöreäksi vuoltuina käytettiin yleisesti kaulakuvun (struuma) parantamiseen. Muista puihin liittyvistä sanoista voisi vielä mainita sanan "kyrpä", jonka etymologia on männyn rungon sivulla kasvava ja ylöspäin sojottava tukeva oksa. Tämä on usein entinen puun latva, joka on vahingoittunut ja sivuoksa on ottanut latvan paikan.
Professori Arno Forsiuksen mukaan Kullitar eli Kuuterneito on suomalaisessa kansanperinteessä kaulan kasvaimia, kyhmyjä ja kaulakupuja parantava naispuolinen henkiolento. Kullitar auttaa myös kaalien kasvatuksessa ja tekee puihin pahkoja. Kullitar yhdistetään pyhään Luciaan ja muita nimen kansanomaisia muotoja olivat Lukki, Lukka, Lussi, Luttu ja Luusia. Pyhän Lucian muistopäivä 13.12. otettiin 1300-luvulla katolisen kirkon viralliseen pyhimyskalenteriin. Vanhan sanonnan mukaan "Lucia pisimmän yön anda, Vitus pisimmän päivän kanda" (Manuale v.1646). Pyhä Vitus oli kristinuskon pyhimys, jonka muistopäivää vietettiin puolestaan keskikesällä. Vitus tunnettiin tanssitautisten, vuoteenkastelijoiden ja ripulitautisten parantajana.
Uskonpuhdistus kielsi Suomessa 1500-luvun alkupuolella pyhimysten palvonnan, mutta siitä huolimatta Lucian (eli Kullittaren) palvonta on jättänyt jälkensä suomalaiseen kansanmytologiaan. Joulukuussahan Lucian päivää taas vietetään ja hahmo tuo valoa talven pimeyteen.