Mitä vuosi 2019 tuo tullessaan?

Mennyt vuosi jää taakse ja vuosi 2019 on aluillaan. Tässä kohdin voisi toki vielä muistella kulunutta vuotta, mutta katsotaan sen sijaan tulevaan.   Mitä arvelette tämän vuoden tuovan tullessaan, omaan elämäänne tai laajemminkin tähän maailmaan? Onko odotettavissa muutoksia vai jatkoa vanhoille kujeille? Onko teillä jotain tiettyjä toiveita tai tavoitteita tälle vuodelle?   Tulipa vuodestanne lopulta millainen tahansa, toivottavasti siihen mahtuu monia onnellisia hetkiä. Hyvää uutta vuotta! :heart:

Hyvää uutta vuotta minunkin puolestani! ^^   Minun odotushorisontissani on lähinnä niitä asioita, joiden piti tapahtua viime syksynä mutta en saanut aikaiseksi... Kevään agendalla ovat siis gradun tekeminen ja yliopistosta valmistuminen. Toivoisin, että kesään mennessä olen edennyt töiden hakemiseen. Olen kyllä jo nyt katsellut työpaikkailmoituksia niissä toiveissa, että löytyisi jokin esimerkiksi huhtikuussa tai toukokuussa alkava pesti, johon hakeminen antaisi deadlinellista motivaatiota gradun tekemiseen.   Mikäli töitä löytyy jostain päin Suomea, oletan myös muuton olevan tänä vuonna edessä. Muuttaminen sinänsä ei hermostuta, mutta se kyllä mietityttää, minne uskaltaa muuttaa ettei sitten kohta pidä olla jo muuttamassa seuraavaan paikkaan. En oleta heti saavani mitään vakituista työpaikkaa, enkä oikeastaan sellaista välittömästi haluakaan, mutta lyhyiden määräaikaisuuksien perässä juokseminen ympäri maata kaiken omaisuuden kanssa ei hirveästi ajatuksena elähdytä.   Olen pohtinut kovasti, mille suunnalle edes haluan lopulta päätyä asumaan -- voisin keskittyä töiden hakemiseen ensi sijassa Turun seudulta, koska täällä ovat kaikki nykyiset kaverit, mutta onhan tämäkin ihan kuukassa jos haluan joskus käydä katsomassa perhettä ja sukulaisia Kainuussa. Saan kyllä varmasti elämääni rakennettua melkein missä vain, mutta ehkä yritän seuraavan asuinpaikkani katsoa kuitenkin sen mukaan, että sieltä pääsisi kulkemaan Kajaaniin kohtalaisen vaivattomasti, esim. alle 8 tuntia julkisilla. Tämä rajaa pois ainakin sellaisia paikkoja kaakosta ja lounaasta, jotka eivät ole rataverkon varrella ja joista menee linja-autojakin enimmäkseen väärään suuntaan. Lappia en lähde sulkemaan pois, koska siellä olisi kiva asua ainakin jonkin aikaa.   Muuan iso muutos tälle vuodelle on, että jätin spefiyhdistyksen puheenjohtajuuden ja ylipäätään kaikki yhdistyshommat, paitsi Nova-kirjoituskilpailun vetämisen. Ajattelin valmistuttuani katsella, olisiko fandomin parissa jotain muuta kivaa tekemistä. (Ei, en ihan heti lähde tekemään uutta Finnconiakaan.)

Hyvää uutta vuotta!   Suurimpana asiana on tällä hetkellä se, että olen nyt parin päivän ajan ollut vakivirka(na)inen sillä elämäni ensimmäinen toistaiseksi voimassa oleva työsopimus alkoi vuoden alusta. Vakipaikka oli odottamaton mutta iloinen yllätys. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että saan asua pohjoisessa, niin että kotiin on helppo mennä käymään viikonloppuina aina kuin haluan.   Vaikka olen vannonut etten tee uuden vuoden lupauksia, tein kuitenkin. Tarkoituksena on hiljalleen opetella nukkumaan tarpeeksi, niin että iltavirkku ei ole aina kuoleman partaalla kellon soidessa aamulla 6.30. Unirytmin muuttaminen tulee olemaan tuskallista, mutta viime syksystä opin sen että ei ole mahdollista kuukausi toisensa perään nukkua öisin viiden tunnin unia ja yrittää tehdä kahdeksan tunnin työpäivän ajan jotain järkevää. Joten eräänlainen unikoulu on tällä vuodelle suunnitelmissa.   Ja osallistuminen jälleen kirjahaasteeseen, että saisin edes silloin tällöin luettua jotain. :D

[quote="Rinja" post=58952]Saan kyllä varmasti elämääni rakennettua melkein missä vain, mutta ehkä yritän seuraavan asuinpaikkani katsoa kuitenkin sen mukaan, että sieltä pääsisi kulkemaan Kajaaniin kohtalaisen vaivattomasti, esim. alle 8 tuntia julkisilla. [/quote]   Kuulostaa ihan Helsingiltä. :lol: No Kuopiosta ja Oulustakin toki lyhyt matka. Onnea tulevasta valmistumisesta! Ja onnittelut Skielle virasta. :smile:   Minulla on odotettavissa sikäli poikkeuksellinen vuosi, ettei vaihteeksi tarvitse pohtia juurikaan mitään. Työpaikka on jatkumassa samana. Sijaisuus, jossa olin viime vuoden, jatkuu koko tämän vuoden, ja tarkoituksenani on siinä myös pysyä. (Työhöni liittyen olen kyllä käynyt paljonkin pohdintaa, miten järjestän, rajaan ja aikataulutan hommani niin, että kykenen hoitamaan niitä vielä tämänkin vuoden. Mutta minulla on suunnitelma. Se on sellainen kivan värikäs A4-liuska Comic Sans fontilla, joten mikään ei voi mennä pieleen.) Työpaikan myötä myös asunto pysyy samana, ainakin mikäli vuokraisäntäni eivät tarvitse sitä itselleen. Viime vuonna tuskailin auton kanssa, mutta tälle vuodelle toivon vähemmän autotuskaa, koska vaihdan uudempaan. Seuraavat vuodet sitten tiedossa vakaata velallisen elämää.   Tämän sijaisuuden päättyessä todennäköisesti muutan jälleen jonnekin toiselle paikkakunnalle, mistä vain seuraava työpaikka aukeaa. Vakipaikkakin voisi silloin jo olla realistinen, mutta sijaisuuksia on niin hyvin tarjolla, etteivät nekään toistaiseksi haittaa. (Paitsi kesäloman puuttuminen.) Kotiseutua kohti minäkin hivuttaudun, mutta ei kiirettä.   Sekä koirat että osa sukua ovat jo niin vanhoja, että kaikki tuskin elävät vuotta loppuun. Voi tulla siksi raskas vuosi. Toisaalta isoisä arveli muistaakseni jo toissajouluna tuntevansa, kuinka ei ole hänellä enää paljoa aikaa jäljellä, joten mistä sitä koskaan tietää. Ehkä samat ennussanat jälleen ensi jouluna.   Jonakin päivänä ehkä muutan isovanhempieni taloon ja hankin muutaman vuohen, mutta se ei tapahdu vuonna 2019.

[quote="Skie" post=58960]Vaikka olen vannonut etten tee uuden vuoden lupauksia, tein kuitenkin. Tarkoituksena on hiljalleen opetella nukkumaan tarpeeksi, niin että iltavirkku ei ole aina kuoleman partaalla kellon soidessa aamulla 6.30. Unirytmin muuttaminen tulee olemaan tuskallista, mutta viime syksystä opin sen että ei ole mahdollista kuukausi toisensa perään nukkua öisin viiden tunnin unia ja yrittää tehdä kahdeksan tunnin työpäivän ajan jotain järkevää. Joten eräänlainen unikoulu on tällä vuodelle suunnitelmissa.[/quote] Uusivuosi meni jo, mutta teen saman lupauksen, koska minunkin on opeteltava nukkumaan kunnolla ennemmin tai myöhemmin. Olen itsekin kokeillut, miten hyvin pärjään muutaman tunnin yöunilla ja pidemmän päälle siitä kärsii kaikki: fyysinen jaksaminen, mieliala ja lopulta mielenterveys. Unettomuuteenkin tottuu, mutta siksi siitä pitäisi päästä eroon, ennen kuin sydän pysähtyy kesken työpäivän.   Lupaan siis nukkua enemmän tänä vuonna. Jos pääsen tavoitteeseen, saatan luvata ensi vuodelle jotain muutakin. Ilman riittävää unta lupausten pitäminenkin alkaa olemaan vaikeaa.

Luin itse taannoin Richard Wisemanin kirjan [url=https://richardwiseman.wordpress.com/night-school/]Night School[/url], ja pitäisi varmaan itsekin lukea se uudestaan. Vaikkapa tänä vuonna. Olen mestari sotkemaan unirytmini, ja olen vahvasti epäillyt ettei minua ole edes tarkoitettu nousemaan aikaisin.   Muuten toivon että tästä vuodesta tulisi hieman parempi kuin edellisestä, niin henkilökohtaisesti että maailmantilanteenkin kannalta. Ja että saisin tehtyä henkilökohtaisia projekteja jotka haluan tehdä, mutta joiden kanssa on ollut jo pidempään jonkinasteinen burnout. Se ja saamattomuus muissakin jutuissa ja pyöreiden täyttämisen pelottava lähestyminen on saanut minut tuntemaan itseni jonkinlaiseksi vanhaksi epäonnistujaksi, minkä takia haluaisin tänä vuonna aloittaa ns. puhtaalta pöydältä ettei kaduta myöhemmin. Tehdä ne projektit jotka ovat itselleni tärkeitä mutta joita en ole saanut tehtyä koska olen niiden kanssa jumissa. En uskalla luvata tekeväni niitä, koska en ole koskaan saanut pidettyä uuden vuoden lupauksia...

Eipä tässä varmaan sen kummempia muutoksia ole tulossa, eikä ehkä tarvitsekaan. Toivon lähinnä, että yhteinen polku neitosen kanssa jatkuisi, sisko, hänen pilttinsä sekä vanha väki voisivat hyvin, ja saisin jatkaa runon prustailua ja hevin kuuntelua. Keikkarintamalla voisi entisestään aktivoitua, mikäli hyviä bändejä osuu kohdalle. Lisäksi toivoisin pääseväni eroon tästä kammottavasta luontoahdistuksesta. Ennen metsän eristys rauhoitti, ja minulla oli hyvin tiivis metsäsuhde, mutta nyt kun tutkailen tätä hiljalleen kuolevaa maailmaa, niin en saa enää mielenrauhaa sielläkään. On sentimentaalista joo. Muutenhan eläkeläisen elämä on rutiineineen enimmäkseen mielekästä.