Allekirjoitukset

Minun allekirjoitukseni on yleensä jokin mieleen painunut, itselleni merkityksellinen lainaus jostakin kirjasta. Olen myös erittäin laiska vaihtamaan sitä, mutta toisaalta myös kiinnyn allekirjoitukseen ajan myötä niin, etten oikein raaskisikaan luopua vanhasta.   Koska Sherlock Holmes on elämäni, on nykyinen allekirjoitukseni peräisin Holmes-tarinasta A Case of Identity (Kadonnut sulhasmies):   [i]It has long been an axiom of mine that the little things are infinitely the most important.[/i]   Olen kenties mielessäni laajentanut lainauksen merkitystä kontekstistaan, mutta ajatus on kaiken kaikkiaan kaunis.

Vaihdoin allekirjoitusta, mutta pysyttelen Adamsissa. Toi joteskin vaan kuvaa mua :wink:

Osallistun nyt tähänkin aiheeseen syvällisellä allekirjoituksellani. Koska ajattelin että edellinen on liian diippii, väkersin nopeasti uuden vastaamaan ihmiskunnan perimmäisimpään kysymykseen

Yleensä minulla on allekirjoituksena jokin mietelause, joka kuvaa ajatusmaailmaani tai itseäni jotenkin muuten. Tämän nykyisen sain vuosi sitten seinätauluna joululahjaksi, mikäs paremmin kuvaisi meitä kirjojen ystäviä. Jotenkin tuntui sopivalta valinnalta tälle foorumille :lol:

Jälleen pari allekirjoitusta on siirtynyt historian hämäriin.   [i]His mouth will taste of wormwood.[/i]   Olen aina pitänyt siitä, miltä tuo lause kuulostaa. Muistaakseni käytin ensin suomenkielistä muotoa [i]Hänen suunsa maistuu koiruoholta[/i], mutta päädyin kuitenkin lopulta alkukieliseen, sillä siinä on enemmän lupausta ja sana mouth, jossa jo itsessään on, hmm, miellyttävä suutuntuma. Pehmeää dekadenssia.   [i]Mustan lammen reunalla kasvoi kaunis kalpea kukka. Unessani poimin sen, vaan unesta en herää -[/i]   Akseli Gallen-Kallela, [i]Kalman kukka, [/i]1895. Rajallisesta tilasta johtuen viimeinen rivi, [i]Se oli kalman kalpea kukka[/i], jäi puuttumaan, mikä jähmettää lauseen mielenkiintoisesti jonnekin unien rajalle. Teksti myös flirttaili tuolloisen avattaren kanssa, jossa mietteliäs hahmo unelmoi mustan lammen rannalla jaloissaan valkeita kukkia, jotka rajaus oli jättänyt kuvan ulkopuolelle.

Näköjään suosin nykyään vain jotenkin nerokkuudessaan pöntöiltä kuulostavia lainauksia elokuvista ym.   Edellinen lainaukseni: "Badassingly: You son of the questionable heritage" oli Mass Effect 3 -tietokonepelissä mainostetusta taatusti paskalta vaikuttavasta toimintaelokuvasta.   Nykyinen "It's a beautiful day to get rid of some radioactive waste" onkin nyysitty Troma-elokuvasta. Liekö ollut jatko-osa-Class of Nuke'em High tai Toxic Avenger? Nyt ei muista.   Tosin on mulla ollut myös syvällisempi "Se mitä Pietari sanoo Paavalista, kertoo enemmän Pietarista kuin Paavalista". Se tuntui aikoinaan etenkin keskustelufoorumeille sopivan kuin nyrkki silmään.

Hylkäsin äskettäin pitkään olleen "not all those who wander are lost" lauseen, vaikka epäilemättä otan sen jossain vaiheessa takaisin. Tällä hetkellä allekirjoituksenani on 加油! eli Add oil! Lausahdus tuli taas mieleeni, kun eräs tuttavani pisti viestiä ja laittoi viestin loppuun tämän kyseisen toivotuksen. Kiinassa add oil -lausahdusta käytetään tsemppaamis- ja kannustustarkoituksissa, ja sitä tunnen näin syksyn alussa taas kaipaavani.

Itsellenikin ehti täällä käydä tämä, että merkkien maksimimäärä meni umpeen enkä saanut allekirjoitukseksi alunperin ajattelemaani pätkää. Allekirjoituksenihan on Margaret Mahyn kirjasta [i]Vaarallisia unia[/i]. Alunperin meinasin lainata aivan samaa kohtaa mutta pidennettynä eli   [i]"Sängyssä mutten turvassa!" Anthea sanoi. "Ei se että ihminen makaa sängyssä tarkoita että hän on turvassa." "Mutta niinhän sitä sanotaan... turvassa omassa sängyssä", intti Flora. "Ihmiset eivät tiedä mitä sanovat", Anthea sanoi. "Sängyssä on yhtä vaarallista kuin muuallakin."[/i]   Tässä tiivistetyssä tuli kuitenkin se tärkein tiivistettynä, eli oikeastaan parepi näin. Vaikka toisaalta olisi ollut kiva saada jotenkin tuo turvallisuusteema tähän myös... Mutta ehkä kaikkea ei voi saada. :cheesy: Ja tuo on lyhyt ja ytimekäs, pidän siitä oikeastaan aika paljon. (Edit: Tuohon aikaan allekirjoituksenani luki siis että Ihmiset eivät tiedä mitä sanovat.)   Edellinen allekirjoitukseni oli Nightwishin biisistä Swanheart, [i]An Ugly duckling lost in a verse[/i]   Harkitsin myös t.A.T.u.n biisistä Show me love otettua lainausta [i]Another state of counciousness[/i], joka minulla on ollut useasti mese/skypetekstinä ja jolla on minulle suuri henkilökohtainen merkitys. Mutta tosiaan tykkään pitää allekirjoituksina lainauksia, pääasiassa jollain henkilökohtaisella tasolla itselleni merkityksellisiä sellaisia.

Tämähän on itselleni se tärkein: "I am the Lizard King, I can do anything". Tulee tietysti (jos joku ei jo tiedä) The Doorsin, The celebration of the Lizardista. Kertoo mielestäni ihan hyvin sen, että kuhan löytyy uskoa, löytyy aina keinoja. Jos ei löydy keinoja, sitten on kyllä asiat huonosti. Kuulostipa keinoja kaihtamatta tapahtuvalta toiminnalta, mutta sitä en tarkoittanut. Tarkoitin, että jos uskot itseesi, tapahtui se miten tahansa, kaikki on mahdollista.   Nythän mulla on tämä: "Yksi, kaksi, kolme sanaa. Eikun neljä, siis laskien nämä kaikki niin kaksitoista". Joku ihme runo/loru mikä tuli iha ekstempore, kun piti jotain kirjoittaa allekirjoitukseksi. Kaippa se on sitä sanoilla leikkimistä, mistä niin tykkään.   I am the Lizard King I can do anything I can make the earth stop in its tracks I made the blue cars go away

Hmmhmmhmm on ollut vaikka mitä kivaa tässä välissä mutta tänne on hyvä tarinoida vaikka en varmaan muistakaan kaikkia tällä välillä näkyneitä allekirjoituksia. :cool: (Täältä on sitten kiva lunttailla että mitäs kaikkea on tullutkaan laiteltua. :lol: ) Eli kovasti hämmennyin kun allekirjoituksekseni ilmestyi Lady Gagaa mutta pätkä vain tuntui sopivan eli [i]I guess sir, if you say so Some of us just like to read[/i]   Ja mikäs sen parempi kirjallisuusfoorumille. :lol: En muista mitä muuta on tässä välillä ollut, mutta jouluna oli lempijoululaulustani Jouluyön hymnistä pätkä [i]Soi huurteessa helinä huilun[/i]. Se vain nostattaa kovin kauniin mielikuvan minussa. Joulun jälkeen olen vaihdellut tiuhaan koska ensiksi oli pätkä Blakea ja nyt tämänhetkiseni on Lorden biisistä Yellow Flicker Beat. Molemmat pätkät yhdistän elämääni tai tiettyihin hetkiin tähänastisesta elämästäni.

Nyt kun tarkemmin kuin tätä ketjua, koin ahaa-elämyksiä. Vaikka olen lukenut Kellopeliappelsiinin, en mitenkään tajunnut, että Hiistun allekirjoitus voisi olla siitä. Astoretheinin allekirjoitus on myös ollut minulle suuri mysteeri. Hieno lehti se Alibi.   Minulla oli aiemmalla foorumilla allekirjoituksella lainaus Edgar Allan Poelta ”[i]Is all that we see or seem is but dream within a dream[/i]”. Olen Poe-fani ja lause on kiinnostava. Täällä oli käytössä aluksi lainaus Cicerolta, joka suomeksi kuuluu kutakuinkin ”[i]Mutta kaikki kirjat, viisaiden sanat ja menneet ajat ovat täynnä esikuvia (jotka ilman kirjallisuuden valoa olisivat jääneet pimeyteen)[/i]” Suluissa siis pätkä, joka ei valitettavasti mahtunut allekirjoitukseen.   Tällä hetkellä oleva allekirjoitus ”[i]Elämä on niin pirun raskas juttu toisinaan[/i]” on Kurt Kuurnan tokaisu elokuvasta Kaasua komisario Palmu. Tämä on mielestäni iskevämpi, kuin kirjassa esitetty. Kaksi ensimmäistä komisario Palmua ovat aivan erinomaisia, niin kirjoina kuin elokuvina. Pentti Siimeksen tulkinta Kuurnasta on vain jotain mahtavaa.

Mulla on dilemma: Tahtoisin allekirjoitukseen Juice-sitaatin: "Miksi on lesbous niin tärkeää / kas Espoota muuten ei voi riimittää", mutta en myöskään tahdo luopua nykyisestä mainoksesta.

[quote="Puolikuu" post=27091]Vaikka olen lukenut Kellopeliappelsiinin, en mitenkään tajunnut, että Hiistun allekirjoitus voisi olla siitä. [/quote] Eräs suosikkikirjoistani. :smile: Koko lopetuskappale varsin mainio, mutta olen pitäytynyt tiiviissä sitaatissa, koska kauniita kukkia. Kontrasti kirjan muuhun sisältöön on myös hauska.   En laita allekirjoituksiin lähdetietoja, jotta kukin saa itsekseen iloita, mikäli sattuu tunnistamaan. Yritän muistaa myöhemmin sanoa, mistä olivat peräisin... silloin kun muistan. :roll:   Halloweenin (tai miksi sitä kutsuukaan) aikoihin lainasin netistä löytynyttä vanhaksi mainittua ihmissusitarinaa, jotta jotain kauhuteemaan sopivaa. Tarinassa (ainakin yhdessä versiossa) ihmissusi pääsee kirouksestaan, kun hänet tunnistetaan ihmissudeksi. (Mies tulee vaimonsa luo sutena ja vaimo häätää hänet esiliinalla hutkimalla. Myöhemmin mies palaa metsästä esiliinan riekale suussaan ja vaimo saa hepulin. Sitten he elävät onnellisina jne.) Joissain versioissa oikeinkirjoitus modernimpaa, mutta tämä kuulosti lystikkäämmältä: [quote]Good Lord, man! Why, thou art a werwolf![/quote]   Joulukuun allekirjoitus oli joululaulusta [i]En etsi valtaa loistoa[/i], paitsi että ruotsiksi kuten Topelius sen kirjoitti. Topeliuksen sadut olivat pikkuisena yksiä suosikkejani ja sittemmin joululaulut varsin mieluisia. Edeltävänä vuonna lainasin Sylvian joululaulua, joten ensi jouluna vuorossa varmaankin Varpusta jouluaamuna. (Ja sen jälkeen täytynee keksiä jotain uutta.)   [quote]Giv mig ej glans, ej guld, ej prakt, giv mig en änglavakt. [/quote]     [i]muoks.[/i] Ystävänpäivän hujakoilla: [quote]And on thy cheeks a fading rose, fast withereth too [/quote] Runosta [url=http://en.wikipedia.org/wiki/La_Belle_Dame_sans_Merci]La Belle Dame sans Merci[/url]. Eivät suosikkisäkeeni tuosta runosta, mutta allekirjoitukseen sopivaa.     [quote]Kunnes löytyy sateenkaaren pää [/quote] Kotiteollisuuden tuoreelta levyltä oli tämä, kappaleesta [i]Laulu kuolleille.[/i] Hyvä kappale ja yksittäisenä ajatuksena minulle mieluinen, sillä sateenkaaren päätä ja siellä odottavaa aarretta on etsittävä. Vaikkei aarretta ehkä oikeasti olekaan... mutta siitä huolimatta.

Pitääpä muuten mainita että olen useampaankin kertaan inspiroitunut Darkin allekirjoituksesta. :cheesy: On käynyt monesti että on ollut sellainen vähän tyhjä ja paikalleen jähmettynyt päivä ja tuo yksi lause on mukavasti avittanut liikkeen jatkamista. ^^

Minulla oli tosi pitkään allekirjoituksena yksinkertainen lainaus:   [i]childhood is the kingdom where nobody dies[/i]   Pidin ja pidän siitä kovasti - siinä on nostalgiaa, haikeutta ja tietyllä tapaa myös lapsenomaisuutta, minkä lisäksi runo, josta lainaus on peräisin, on minusta vallan mainio. Se löytyy kokonaisuudessaan [url=http://www.poets.org/poetsorg/poem/childhood-kingdom-where-nobody-dies]täältä[/url].   Nykyinen lainaukseni,   [i]the design in the stars is the same in our hearts in the rebuilt machinery of our hearts[/i]   taas on Derrick Brownin runosta A Finger, Two Dots, Then Me. Ensinnäkin se on minusta ihana(!), ja toisekseen runo on jälleen kerran kokonaisuutena mainio. Etenkin tykkään [url=https://www.youtube.com/watch?v=Mcoj2nKNI-8]tästä[/url] Doctor Who -versiosta, joka on aavistuksen lyhennetty alkuperäisestä (tai aika paljonkin, keskeisiä kohtia puuttuu), mutta myös Derrick Brownin [url=https://www.youtube.com/watch?v=TcoMiGiDRjg]oma versio[/url] on mahtava.

Minua nuo allekirjoitukset foorumeilla pääasiassa ärsyttävät. Jatkavat sivua tarpeettomasti toistuvina, varsikin jos niissä on kuvia. Jos foorumissa on asetukset niin pistän ne yleensä poispäältä. Allekirjoituksista olen kokenut olevan hyötyä pääasiassa harrastefoorumeilla, missä sigistä saa nopeasti selville esim. Mitä autoja k.o. käyttäjällä on, taika linkistä että tämä kaveri kasaa lennokkinsa pitkästätavarasta ja on kisasijoituksia ja niin edespäin.   Nuo runot ja aforismit sopisivat paremmin vaikka käyttäjän profiiliin ja allekirjoituksesta sitten selviäsi ahaa tämä olikin tää kaveri (joka on julkaisut omakustanteen, on hevostyttö taikka omistaa kaukasianpaimenkoiran) Eli plussaa blogiinsa linkittäjille.

Jos nyt ei mitään romaania ala kirjoittamaan niin itseä ei haittaa, joku yhden lauseen pituinen heitto ei hirveästi sivutilaa vie.

Leonard Nimoyn viimeinen twiitti ennen kuolemaansa on kyllä mitä sopivin allekirjoitus juuri nyt.   Live long and prosper.

Tietty levottomuus allekirjoitusten suhteen on vaivannut minua viimeiset puoli vuotta. Tuskin enää itsekään täysin muistan mitä käytössä on ollut.     [i]It is I who exists, doctor Jekyll, not you.[/i]   Koska nimeni ei suinkaan ole Formaldejekyll.     [i]Urrrrrrrrrggghhhhh.....[/i]   Tai summittaisesti jotakin sinne päin. Sillä eihän Lurkkia voi parittaa minkään muun kanssa. ([i]"You rrrrrang?"[/i]ia lukuun ottamatta!)     [i]I'm yours to dissect, now.[/i]   Kappale nimeltä [i]Formaldehyde[/i], Editors. How jolly. Lisäksi lauseen sanoma sopii mielestäni varsin hyvin keskustelupalsta-ympäristöön, jossa itse kukin antautuu toisten tarkastelun alaiseksi ihan vain kirjoittamalla jotakin.     [i]But you must kiss me on the lips, for I love you.   Oscar Wilde, The Happy Prince[/i]   Sanoi prinssi. Ja lintu tuli ja suuteli. Ja [spoiler]putosi kuolleena tämän jalkoihin.[/spoiler] Niinpä niin.     En oikein osaa olla ilman allekirjoitusta. Ilman sitä olo on vähän niin kuin lähtisi kotoa ilman toista kättä ja yhtä korvaa.

Jonkun eteläamerikkalaisshamaanin viisas ilmaus.

Gandhi oli viisas mies. Itse olen lukenut historia ja ihan omaksi huvikseni hänestä. Jotenkin eräs hänen lausahduksista on tullut itselleni tärkeäksi. Se myös näkyy allekirjoutuksenani.

Minä vaihdoin tuossa eräänä päivänä töissä ollessani sen kolmannen Pekka Kejosen runon allekirjoituksekseni, koska vaikken ehkä vielä ole aiemmassa viestissä mainitsemassani kunnossa, jossa voisin julistaa olevani muin luukuin käsiteltävä, alan taas vähitellen pitää aaveestaani. Tätä nykyä allekirjoitukseni ei siis julista vaan pohtii:   [b][i]Kenellä on rohkeutta pystyttää muistomerkikseen lumilinna[/b][/i]

Ihan päästä vetäisin. Aiheesta on hiukan jopa käytännön kokemusta (ammoiset teinisaatananpalvonta-ajat ja kuuhulluuspsykoosi), mutta enimmäkseen teoreettista. Ja kun lempparibändit on tyyliin Babylon Whores ja Celtic Frost, niin tää on vähän samaan henkeen..