Ruoanlaitto ja leipominen

Keraamisia paistinpannujakin on ilmeisesti olemassa, törmäsin TV-shopissa ja eräs ystävä hankki sellaisen itselleen (ei TV-shopista). Näiden pitäisi kai olla erittäin laadukkaita, eivät naarmunnu kuten teflon, mutta tiedä häntä. Itselläni melkein kaikki ruoka tulee tehtyä Stockmannin Casa-merkkisellä paistokasarilla/pannulla, mieltäisin sen itse pannuksi mutta siinä on kyllä ihan suhteellisen korkeat reunat ja kansi. Maksoi aikoinaan kaksikymppiä eli ehkä neljänneksen siitä mitä Hackmanin merkkituotteet ja on kestänyt yli viisi vuotta jatkuvaa käyttöä naarmuuntumatta tai pohjan huonontumatta (toisin kuin Hackamin merkkituotteet). Tätä kyseistä esinettä ei enää saa edes Stockmannilta.   En oikein ole vielä innostunut leipomisesta. Vieraita tulee aika harvoin ja kaupan valikoimasta löytyy pullia ja puusteja aika hyvin. Leipominen on kuitenkin aikaavievää ja minä pidän helposta ja käytännöllisestä ruuasta.

[quote="Vehka" post=28743] Paistinpannuissa pinnoite on sikäli kätevä, että ei vaadi niin paljon ns. vaivaa kuin valuraudan kunnossapito ja valmistelu, mutta toisaalta parhaan tuloksen saa miltei aina valuraudalla, jos jaksaa odottaa ja pitää pannusta huolta.[/quote]   En ymmärrä, mitä vaivaa on valuraudasta. Minulla on käsityönä valettu pannu, hentoisimmille liian raskas käsiteltävä. On jatkuvassa käytössä, kaavin hyvin paiston jälkeen ja pesen vedellä muutaman kerran vuodessa, saippualla en koskaan. Patakin on valurautaa, mummon perintöä, sitä käytän harvemmin kuin paistinpannua, joten se täytyy pestä ja rasvata säilöön.   Viimeisin leipomus eilen pihlajanmarjaruislimppuja.

[quote="Tapsa" post=28815]Keraamisia paistinpannujakin on ilmeisesti olemassa, törmäsin TV-shopissa ja eräs ystävä hankki sellaisen itselleen (ei TV-shopista). Näiden pitäisi kai olla erittäin laadukkaita, eivät naarmunnu kuten teflon, mutta tiedä häntä.[/quote]   Oliko se siis jokin keraamisella pinnoitteella pinnoitettu, esim Cerasafe? Kuulin väitteen että pinnoitteesta ollaan pitkälti luopumassa, sillä vaikka se on luontoystävällinen ja kestää kuumuutta (toisin kuin muovipinta, esim Teflon) se kuluu käytössä niin että kaikki alkaa tarttua pohjaan.   Yritän pitäytyä valurautaisissa ja teräksisissä (ja keraamisessa laatupadassa jos hankin sellaisen) sillä mielestäni paistinpannun tai muun keittovälineen luonnollinen ikä ei saisi olla parista vuodesta muutamaan... Joten muutaman huonon kokemuksen jälkeen olen päättänyt jättää kaikki Teflon, Ceatec, Cerasafe ja muut vastaavat pinnoitetut pannut kauppaan. :huh: Tokihan valurautaisella paistinpannulla pitää käyttää enemmän rasvaa, mihin kuluu sitten tonni voita tai kasviöljyä mitä ei pitäisi käristää. Mutta sitten taas toisaalta pannulla paistettu ruoka ei ole mitään terveysruokaa muutenkaan, eikä sitä olisi hyvä syödä liian usein.

[quote="kyty" post=28823] Oliko se siis jokin keraamisella pinnoitteella pinnoitettu, esim Cerasafe? Kuulin väitteen että pinnoitteesta ollaan pitkälti luopumassa, sillä vaikka se on luontoystävällinen ja kestää kuumuutta (toisin kuin muovipinta, esim Teflon) se kuluu käytössä niin että kaikki alkaa tarttua pohjaan. [/quote] Vaikea sanoa, luulin että se oli kokonaan keraaminen eikä vain pinnoitettu. Välitän terveiset eteenpäin.

[quote="Tapsa" post=28824] Vaikea sanoa, luulin että se oli kokonaan keraaminen eikä vain pinnoitettu. Välitän terveiset eteenpäin.[/quote]   Itse olen hieman sekaisin kaikkien pinnoitusten kanssa, mutta en löytänyt haulla muita keraamisia pannuja kuin nimenomaan pinnoitetut... Ja moni tuntuu valittelevan sitä että pinnoite on mennyt hajalle.   Nuo kaikki laatupadatkin (esim tuo Sarpaneva tai Le Creuset-merkkiset) ovat emalipinnoitettuja, mutta se on tietääkseni eri asia kuin nämä uudet paistinpannu-pinnoitteet. Ja niissäkin lienee eroja, voi olla että keraamisista pinnoitteista on saatu jo kehiteltyä sellaisia ettei niihin pala kaikki kiinni. Astiakaupassa myyjä ei kuitenkaan suositellut hankkimaan sellaista juuri sen kulumisen takia.

Tein viikonloppuna tuparivieralle bataatti-fetasalaattia hyväksi havaitulla ohjeella:   500 g bataatti ½ kurkku ½ chili 1 punasilpuli jääsalaattia 200 g fetaa suolaa mustapippuria oliiviöljyä   Kuori bataatti ja leikkaa se lohkoiksi. Paahda lohkoja 225- asteisessa uunissa n.20 minuuttia. Silppua chili ja viipaloi sipuli. Kieritä tilkassa öljyä ja ripottele suolaa ja pippuria päälle. Revi salaatti, pilko kurkku ja paloiteltu feta. Lisää lopuksi bataatti ja oliviiöljyä maun mukaan.   Itse olen myös joskus käyttänyt punasipulin sijasta salottisipulia tai banaanisipulia, sillä niiden maku ei ole yhtä domonioiva. Bataatin käsittelyyn kannattaa varata riittävän kokoinen veitsi. :smile:     [quote]Ooh, oonkin miettinyt että mikä pata tuo on, kun olen parilla tutulla nähnyt - musta toi puukahva on nimittäin ihastuttava! Nyt selvisi sekin, kiitos! Kyllä tuo äkkiseltään vaikuttaa aika hyvältä, varsinkin kun sitä ilmeisesti on monilla ollut käytössä, joten taidanpa sijoittaa siihen.[/quote]   Huomasin muuten sattumoisin tänään, että tuo Sarpaneva-pata on Stockkalla tämän kuun ajan kanta-asiakastarjouksessa -20 prosenttia.

Madekeittoa madeliemeen, jonka keitin ruodoista ja nahoista, ja erityisen ravitsevia laskiaispullia: iso kimpale voita taikinaan ja sisälle voi-manteliseosta, ynnä tarjoilu mansikoiden ja kermavaahdon kera

Kokeilin juuri muutamaa uutta juttua. Linssit ovat olleet ihan vieras raaka-aine aiemmin, mutta tein nyt ihan hyvällä menestyksellä linssipyöryköitä. Niissä oli linssien lisäksi porkkanaa ja chiliä. Tiskiä tuli aika paljon, kun piti paistaa, keittää ja soseuttaa, joten suosittelen varauksella niille, joilla ei ole konetta. Tietenkään kaikki eivät suhtaudu tiskaamiseen niin kauhealla nihkeydellä.   Tein muutamia päiviä sitten myös vietnamilaisia kevätrullia. Rullat valmistuivat paljon nopeammin ja näppärämmin kuin olin ajatellut. Täytteenä oli riisinuudelin lisäksi marinoimiani katkarapuja, chiliä, kurkkua ja porkkanaa. Dippikastiketta näille en vielä tehnyt tässä kokeiluversiossa itse. Rullia kannattaa kokeilla, vaikkei pitäisi itseään maailman näppäräsormisimpana.   EDIT: Testasin nyt myös linssikeittoa. Pakko todeta, että tuli varsin tylsän makuinen keitto. Ateriassa ilahduttavinta oli keittoon siroteltu Aura-juusto.

Verimakkaroita. Aika sähräämistä, mutta lopputuloksessa ei valittamista   [IMG]http://i64.tinypic.com/2nrj49j.jpg[/IMG]   [IMG]http://i67.tinypic.com/303cjlw.jpg[/IMG]

Mulla on Italia-vaihde päällä, eikä sitä auta pihamaalla kasvava valtava rosmariinipuska. :grin: Tämän päivän kokkailuihin kuului helposti tehtävää focaccia-leipää ja kasvis-cannelloni-vuoka.   [u]Helppo focaccia[/u]   paketti hiivaa tai pussi kuivahiivaa lämmintä vettä hiivalle pari reilua kaatoa oliiviöljyä ripaus suolaa ripaus sokeria jauhoja "sopivasti"   koristeeksi karkeaa suolaa ja rosmariinia tai muita yrttejä   Tämä on ohje, jota teen sen ihmeemmin aineiden määriä miettimättä, siitä syystä mitat nyt vähän mitä sattuu... Kokeilin myös ehkä kolmatta kertaa elämässäni kuivahiivaa, eikä leipä kohonnut odotusteni mukaisesti, joten en uskalla antaa arvioita oikeista mitoista. Kokeile ja noudata hiivan kanssa paketin ohjetta.   Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen (kuivahiiva kuulemma hiukan kuumempaan). Sekoittele mukaan hiukan sokeria ja suolaa. Ryhdy kaatamaan seokseen jauhoja ja öljyä vuorotellen, kunnes taikina on käsissä mukavan tuntuista. Vaivaa kunnes kyllästyt - tämä leipä ei ole niin arka, vaikka sitko jäisikin puutteelliseksi, sillä se paistetaan pellillä eikä sen kohoaminen tai kohoamattomuus nyt näköjään kauheasti pilaa makua (en saanut sitä kuivahiivaa toimimaan). Jätä taikina hengailemaan tunniksi peitettynä, ota vaikka lasi viiniä ja lue kirjaa. Kun taikina on kohonnut noin tuplaksi (tai sitten ei), kaada se leivinpaperin päälle syvälle uunipellille. Voitele oliiviöljyllä, koristele suolakiteillä ja rosmariinilla ja lätkäise uuniin noin puoleksi tunniksi tai kunnes leipä on kullankeltaista päältä. Nauti sellaisenaan, hyvän juuston kanssa tai dippaa oliiviöljyyn (se on terveellistä, ihan tosi).   [u]Kasvis-cannellonit[/u]   Cannellonit ovat niitä söpöjä pastatuubeja, vähän kuin lasagnelevyjä rullalla. Tätä ohjetta varten yritä saada leveimpiä tuubeja mitä kaupasta löytyy. Jos tuskastut täyttämiseen, voit käyttää myös lasagnelevyjä. Lisäksi tarvitset 3-4 hengen annokseen (puolita määrät kahdelle):   kokonainen keskikokoinen kesäkurpitsa 2-3 paprikaa pinaattia tuoreena (parempi) tai pakasteena (jos ei muuta saatavilla) oliiviöljyä (taas kerran) valkosipulinkynsiä maun mukaan rosmariinia (jep, se on iso puska) ja muita tuoreita yrttejä, jos saatavilla valmista yrttiseosta, suolaa, mustapippuria   juustokastikkeeseen: noin kourallinen raastettua voimakkaampaa juustoa, kovaa tai puolikovaa (manchego vuohenjuuston ystäville, appenzeller tai vastaava väkevämmästä päästä tykkääville, jokin perus cheddar tai kermajuusto jos olet miedomman päälle, parmesaanikin käy) maitoa noin litra nokare voita (jos käytät täysmaitoa, tätä ei tarvita) mausteita (muista tasapaino varsinaisen täytteen kanssa, voimakkaiden juustojen kanssa jätä pois)   päälle parmesaania tai muuta käsiin osuvaa raastettavaa juustoa   Pilko kasvikset alle sentti kertaa sentti -paloiksi, ne on tarkoitus tunkea pastatuubien sisään. Älä kuitenkaan muussaa, jotta syömiseen jää jotain suutuntumaa. Paista kasvikset pannulla oliiviöljyn ja mausteiden kanssa kunnes kesäkurpitsa on vähän pehmennyt, älä kuitenkaan ylikypsäksi. Pinaatit voi joko keittää tai höyryttää ensin ennen muuhun seokseen sekoittamista. Ryöpätäkin voi, jos pinaatin syöminen "raakana" arveluttaa - en tuoreiden pienten pinaatinlehtien kanssa ole tätä tehnyt.   Kiehauta maito kevyesti (älä polta pohjaan!) ja lisää joukkoon raastettua juustoa, nokare voita ja mausteita. Sekoita huolellisesti kunnes juusto sulaa joko kokonaan tai suiroiksi riippuen juuston tyypistä, ei niin vakavaa jos kaikki ei ihan sula. Ryhdy täyttämään tuubeja. Kasvisseoksen kannattaa antaa ensin hiukan jäähtyä, jotta näpit eivät pala. Jos kaikki täyte ei mene tuubien sisään, ei sillä niin väliä: lado tuubit vuoan pohjalle ja jätä ylimääräinen ja pois tursuava täyte tuubien ympärille. Teen itse tuubeista yleensä isoon vuokaan kaksi vierekkäistä riviä. Muista sekoittaa juustokastiketta vähän koko ajan, ettei se hyydy, tai tee kastike ylipäätään vasta täyttövaiheen jälkeen, jos ruoalla ei ole niin kiire.   Kaada juustokastike tuubien päälle niin, että tuubit peittyvät. Jos teit kastiketta liian vähän, jatka maidolla. Ilman nestettä jääneet tuubit palavat ja kuivuvat turhan helposti. Viimeistele kaatamalla päälle runsaasti juustoraastetta, parmesaania tai mitä ikinä nyt jämäjuustoja jääkaapista löytyy (jollet jo käyttänyt niitä kastikkeeseen). Juuston määrän voi valita, mutta minä suosittelen runsasta. Päälle voi vielä tässä vaiheessa rouhaista hiukan mustapippuria. Paista uunissa puolisen tuntia riippuen pastan määrästä.   Jos joku kysyy miksei siinä ole tomaattia: ei kaikessa italialaisessa ruoassa tarvitse olla, ja sitä paitsi juusto maistuu paremmin kun tomaatit jättää kerrankin pois. Eikä siinä ole lihaakaan, koska se on just hyvää ilman. Sieniä voisi ehkä kuitenkin käyttää, tai muita kasviksia, sen mukaan mitä on tarjolla. Cannellonit ovat hauskaa vaihtelua lasagnelle ja kivoja syödä!

Usein kun olen tarvinnut jonnekkin mukaan eväät olen väsännyt salaatin, jonka perustana on aina cuscusia ja fetaa. Lisäksi joukkoon olen paloitellut tilanteesta riippuen salaattia, pääasiassa kurkkua ja paprikaa, ja hedelmiä. Välillä joukkoonon tullut laitettua kanaa ja pähkinöitä. Hyvää on ollut ja melko nopea tekoinen.

Yleensä teen piirakat mututuntumalla, mutta nyt tuli sen verran hyvää, että pakko laittaa resepti ylös. :smile:   Taikina: 2-3cm siivu normaalista voipaketista purkki (250g) maitorahkaa noin kolmisen desiä jauhjoa, 1/3 graham ja 2/3 karkeaa vehnää   Sulata voi pehmeäksi. Sekoita joukkoon rahka ja jauhoja sen verran, että taikina on löysänpuoleista, muttei kuitenkaan juoksevaa. Anna levätä hetki ja taputtele taikina sen jälkeen piirakkavuokaan, esim. noin 30x20cm leveälle riittää tämä taikina hyvin. Isompaan tuplaa satsi. Taikinaa on hyvä saada noin sentin kerros.   Täyte: pienilehtisiä tuoreita pinaatteja pienehkö pussi paketti fetajuustoa purkki ruokakermaa yrttiseosta, chiliä, pippuria yms. mausteita oman maun mukaan   Pese pinaatti huolella (pikkupinaattia saa käyttää ryöppäämättä, mutta olen vähän vauhko), silppua saksilla pieneksi. Murskaa feta ja sekoita pinaatin joukkoon ruokakerman kanssa. Mausta seos ja pyörittele tasaiseksi. Kaada vuokaan kerrokseksi taikinan päälle, pinnalle voi vielä laittaa hiukan juustoraastetta. Paista uunissa noin puoli tuntia ja tarjoile lämpimänä.

Ylenpalttisesti punaherukoita tarjolla. Tuoremehua sitruunahapolla. Mäskistä kakku:   50 g munkkirasvaa 50 g rypsiöljyä 2 dl sokeria 1 muna vajaan puolen ämpärillisen herukoita jäännös reilu ropaus pomeranssinkuorta 2,5 dl tattarijauhoja 2,5 dl vehnäjauhoja 2,5 dl nestettä (mustaherukanlehtisiman hiivaiset pullonpohjat) 1 tl soodaa 2 tl Bextartaria   Rasvat ja sokeri tasaiseksi seokseksi, muna mukaan ja vatkataan hyvin. Mäski, mauste, vuorotellen nestettä ja jauhoja, joissa nostatusaineet. Vuokaan ja paistetaan reilu tunti 175 C.   Lopun mäskin olen kuivannut ja jauhanut. Nyt erä herukoita purkissa viinan ja sokerin kanssa, tähtäimenä likööri.

Keittiökemiaa ja lihotusreseptejä.   [b]Ranskalainen voikastike, beurre blanc[/b]: - 0,5 dl viinietikkaa - 0,5 dl viiniä tai sitruunaa - sipuli - ainakin 300 g voita, puoli kiloakin menee hyvin Keitä lähes kuiviin sipulisilppu ja nesteet, ota liedeltä, lisää erittäin kylmää voita nokareina. Palauta liedelle vesihauteeseen tai miedoimmalle lämmölle ja lisää voita vähitellen. Happo pitää maitosakan koossa eikä siis tapahdu kuten voita lämmittäessä yleensä, kun kirkas neste ja valkea sakka erottuvat. Tulos on kuohkea kastike. Lämpö ei saa nousta liian kuumaksi eikä kastiketta voi lämmittää uudelleen, tai saadaan sulanutta voita. Tämän kanssa saa syötyä paljon kukkakaalia.   [b]Kinuskikakku[/b]   Sokerikakkupohja, väliin pihlajanmarjasosetta, omenaa ja vaniljakiisseliä:   Kermaa, sokeria, vaniljaa, munankeltuainen, perunajauhoja, voita, sitruunaa. Tässä on kaksi saostajaa, perunajauho gelatinoituu yli 60 C:ssa, keltuaisen proteiinit saostuvat n. 80 C:ssa. Kovin paljon kuumemmassa saadaan klimppejä ja rikin makua.   Päälle kinuskikastike: Yhtä paljon kuohukermaa ja sokeria keitetään kunnes neste on niin vähissä, että lämpö pääsee kohoamaan n. 130 C:een, jolloin tapahtuu Maillardin reaktio ja ehkä vähän karamellisoitumistakin, seos saostuu ja muuttuu vaalean kermatoffeen väriseksi. Tippa sitä kylmään veteen muuttuu heti toffeeksi.   Kaadetaan kakun päälle ja koristellaan punaherukoilla ym.

Rakastan ruoanlaittoa, paitsi sitä osuutta, missä sitä pitää tehdä jatkuvasti. Ja tiskejä. :tongue:   Tuntuu, että arkiruokalista ei ole koskaan tarpeeksi pitkä, vaan aina on jotenkin jumissa ja pyörittää ehkä viittä ruokalajia (todellisuudessa meillä on 14+ reseptin lista, mutta osa niistä on vähän väliä pannassa kyllästymisestä johtuen). Omat ongelmansa tietysti tuottaa allekirjoittaneen moniallergisuus ja kotitaloutemme lihattomuus, nämä nappaavat esimerkiksi liemikuutiot ja valtaosan eineksiä pois vaihtoehdoista välittömästi.   Kuitenkin etenkin pilkkomisessa ja paistamisessa on musta jotain todella rentouttavaa, ja ruoanlaitto onkin mun lempparikotityöni. Leipuriksi en voi itseäni kutsua, kodin työnjako meneekin niin että kumppani leipoo ja mä laitan ruoat.   Oon viime aikoina miettinyt, että pitäisi taas ottaa joku uusi (halpa) proteiininlähde haltuun. Jotain, minkä ympärille saisi kehitettyä useampia ruokalajeja. Kodin kestosuosikit ovat feta, tonnikala, herkkusienet ja kikherne. Tykkään härkiksestä ja nyhtiksestä, mutta niitä tulee syötyä harvemmin hinnasta johtuen.

Oi, täällä on ruoanlaitto aihe! Ruoka - mikä ihana tekosyy :)   Meillä sekä minä, että puolisoni pidämme ja olemme (mielestäni) hyviä ruoan laittajia. Nykyään valitettavasti puolisoni on ottanut enemmän vastuuta ruoanlaitosta, kun minä käyn sillä aikaa koiran kanssa lenkillä, ja tulen sitten valmiiseen pöytään. Tänään kuitenkin varasin ruoanlaittovuoron itselleni ja tein meillä yleistä, mutta samalla hyvin herkullista kermaista jauheliha-sieni-kaali-paistosta maustettuna reippaasti juustokuminalla (ja chilillä), siis rakastan juustokuminaa.   Mutta en minä tämänpäiväisen ruoan takia alkanut kirjoittaa, vaan päätin jakaa helpoimman leipä reseptin mitä tiedän. Se on pataleipä ja reseptin löysin mtv:n makuja sivulta ja on alunperin Mikko Takalan ja Sami Rekolan Voileipäkirjasta. Passiivinen valmistusaika on todella pitkä joten mikään pikaleipä tämä ei ole.   7 dl vehnäjauhoja 1/2 tl kuivahiivaa 2 tl suolaa 3,6 dl vettä   Yhdistä jauhot, kuivahiiva ja suola kulhossa. Sekoita hyvin. Lisää vesi ja sekoita nopeasti taikinaksi.   Peitä kulho liinalla tai muovikelmulla. Anna taikinan tekeytyä yön yli huoneenlämmössä 14-18 tuntia (todella pitkä yö).   Kaada taikina nuolijaa apuna käyttäen runsaasti jauhotetulle työalustalle. Taita taikina jauhotetuin käsin toinen puoli toisen päälle. Taittele kaikista kulmistaa samalla tavoin kertaalleen. Käännä taitettu, ryppyinen puoli alaspäin ja peitä liinalla. Anna kohota kaksi tuntia.   Lämmitä uuni 250-asteiseksi ja laita kannellinen valurautapata uuniin kuumenemaan puoleksi tunniksi.   Nosta kuumennettu pata uunista ja avaa kansi. Tartu taikinaan varovasti jauhotetuin käsin ja kumoa taikina nyt ryppyinen puoli ylöspäin pataan. Kypsennä ensin puoli tuntia 250 asteessa kansi päällä. Ota kansi pois ja laske lämpö 200 asteeseen. Paista vielä 15-20 minuuttia. Anna jäähtyä ja tarjoa.   Valmiilla leivällä on ihanan rapea kuori ja herkullisen pehmeä sisus. Tämä vain kuivuu hyvin nopeasti, joten jos et parissa päivässä saa koko leipää syötyä niin laita suosiolla osa pakastimeen. Kun otat leivän pakastimesta nopein tapa sulattaa leipä on laittaa se mikroon minimi teholle 10-20 sek. kerrallaan tai sulatukselle n. puoli minuuttia kerrallaan. Voit laittaa mikroon leivän päälle talouspaperin estämään kosteuden kondensoitumista leivän pinnalle. Anna mikrotuksen jälkeen lämmön tasaantua pari minuuttia.   En ole mikään mestarileipoja, mutta tätä on tullut tehtyä nyt useamman kerran ja joka kerta se on onnistunut täydellisesti. Kun kohoamisaika on niin pitkä voi käyttää vapaasti kylmää vettä, eli ei tarvitse tuskailla oikean lämpöisen nesteen kanssa. Ja huomaa kuivahiivan määrä, siitä normaalista kuivahiiva pussista tulee useampi leipä, muista vaan säilyttää kuivahiivapussi hyvin suljetusti jääkaapissa kun olet avannut pussin.