Juha-Pekka Koskinen tekee sen mistä monet muut vain unelmoivat: päivätyön ohessa hän on kirjoittanut lähes 30 julkaistua tai julkaistavaa novellia sekä kolme romaania ja on noussut ahkeralla ja nopeatahtisella kirjoitustyöllä arvostetuksi historiallisen romaanin taitajaksi. Ristin ja raudan tie (2004) on perinteistä tarinankerrontaa edustava historiallinen romaani ristiretkiajalta. Viisi todistajaa (2005) on erinomainen romaani, jonka keskushenkilönä on Jeesus.
Suomalaisen sf-kirjallisuuden piirissä Koskinen on tuttu nimi monipuolisena novellistina, joka vaihtaa tyylilajia sujuvasti science fictionista kauhuun. Usein novelleissa on satiirisia ja humoristisia ideoita. Portti-lehden novellikilpailussa hän on ollut useita kertoja palkintosijoilla. Tällä hetkellä novellit ”Kirjailija joka ei koskaan julkaissut mitään” (Usva 2/05) ja ”Ääriviivaton” (Tähtivaeltaja 1/05) ovat Atorox-palkintoehdokkaina. Koskisen romaanit on arvosteltu suomalaisissa scifi- ja fantasialehdistössä, niin Tähtivaeltajassa, Portissa kuin Legolaksessakin. Kolmannen romaaninsa Savurenkaita elokuussa 2006 julkaissut kirjailija vastasi Risingshadow'n kysymyksiin.
Kuka on Juha-Pekka Koskinen ja mitä hän tekee?
Päivisin olen matemaatikko joka työskentelee suunnittelijana insinöörivaltaisella alalla. Iltaisin ja öisin olen kirjailija, joka opiskelee yhä laiskasti kirjallisuutta ja kirjoittaa.
Kirjoittamasi kuvaus tiestäsi kirjailijaksi on julkaistu muun muassa kirjallisuuslehti Parnassossa. Aloittelevia kirjoittajia silmälläpitäen olisi kiinnostavaa kuulla lyhyesti tästä tarinasta: milloin aloit kirjoittaa, mitkä vaiheet johtivat siihen että Karisto julkaisi esikoisromaanisi?
Varhaisimmat kaunokirjalliset tekstini olivat runoja, jotka tein, opettajan painostuksesta, raittiuskirjoituskilpailua varten. Olin tuolloin muistaakseni 9-vuotias. Voitin kisan ja runo painettiin paikalliseen sanomalehteen, joten ensi vuonna (2007) voin viettää 30-vuotis taiteilijajuhlaa!
Varsinaisesti palasin oikean kirjoitustyön ääreen 1990-luvun alkupuolella. Luin huonon dekkarin ja totesin, että pystyn itse kirjoittamaan paremman. Siltä istumalta aloin nakutella kokoon tarinaa, josta tuli ensimmäinen romaanikäsikirjoitukseni. Näin jälkikäteen ajateltuna siinä oli kyllä kaikki tarvittavat ainekset romaaniksi, mutta säädöt eivät vielä olleet kohdallaan.
Teosta voisi verrata huonosti viritettyyn televisiokanavaan, josta voi kyllä nähdä kaiken mutta jota katsoessa pää tulee hyvin kipeäksi. Jatkoin romaanikäsikirjoitusten parissa muutaman vuoden ajan kunnes siirryin väliaikaisesti novelleihin. Siinä vaiheessa oli jo oppinut hillitsemään luomisvimmaani ja valjastamaan ylitsepursuavat ideani kaunokirjallisuuden suitsilla.
Novellien saatua hyvän vastaanoton palasin romaanirintamalle. Osallistuin valtakunnalliseen historiallisen romaanin kirjoituskilpailuun kunnianhimoisella käsikirjoituksella ja selvisin neljän parhaan joukkoon. Tässä vaiheessa lähetin palkitun käsikirjoituksen Karistolle ja kustannuspäätös tuli todella nopeasti.
Miten kuvailisit ja luonnehtisit lyhyesti esikoisromaaniasi Ristin ja raudan tie?
Ristin ja raudan tie on eeppinen historiallinen romaani, jossa ristiretkien sankaritarinat kerrotaan tavallisten ihmisten näkökannalta. Se on monitasoinen kertomus siitä, kuinka ehdoton tinkimättömyys niin hyvässä kuin pahassakin voi olla tuhoisaa. Romaani sisältää paljon myös historiallista tietoa, enemmän kuin tavalliset oppikirjat. Kirjan sivuilla olen pyrkinyt elvyttämään keskiaikaisen ihmisen ajatukset, uskon ihmeisiin, välittömän tavan ilmaista tunteita, niin vihaa kuin rakkauttakin.
Oliko Ristin ja raudan tie -romaanin kieli ja tyyli samanlaista jo heti ensimmäisissä versioissa, vai hioitko sitä tietoisesti siihen suuntaan josta sait erityisesti kiitosta (tietynlainen karuus tulee tekstistä mieleen, ympäristön yksityiskohtia ei kuvailla tarpeettomasti vain taustan takia vaan pääpaino on mm. henkilöiden osuvassa vuoropuhelussa)?
Romaanin ensimmäinen versio, se jolla kilpailun palkinto heltisi, oli paljon laajempi kuin lopullinen versio. Karsin kirjasta pois noin 170 sivua pelkästään sen vuoksi, että se olisi ollut liian raskas nykylukijan käsiin. Karsinta ei vaikuttanut tyyliin, ainoastaan henkilöihin ja muutamiin kohtauksiin. Poistin runsaasta henkilögalleriasta muutaman historiallisen ja fiktiivisen henkilön ja heihin liittyvät tapahtumat. Lisäksi romaaniin kuuluu toiset 170 sivua, joissa kerrotaan Mikaelin taival Normandian rannikolta Toulouseen. Tätä ei koskaan ollutkaan tarkoitus liittää kirjaan. Tein sen itselleni nähdäkseni kykenenkö tavoittamaan tarvittavan tyylin.
Onko sinulla erityisiä kirjallisia esikuvia, jotka tietoisesti vaikuttavat työskentelyyn tai tyyliisi nykyisinkin?
Kirjallisia esikuvia on paljonkin. Suurimman vaikutuksen ovat tehneet Italo Calvino, Roald Dahl, Mika Waltari, Tolstoi, Dostojevski, Hemingway, E. L. Doctorow ja Raymond Chandler. Niin ja tietysti John Steinbeck ja William Faulkner. Tästä listasta voi jo päätellä, että kaikki ainekset sulattamalla syntyy varmasti jotakin uutta.
Mika Waltari -vertaukset ovat seuranneet sinua romaanikirjailijan uran alusta asti. Millaisen vaikutuksen Waltarin kirjat ovat sinuun tehneet?
Olen lukenut Waltarini jo teininä ja lähes koko hänen tuotantonsa löytyy kirjahyllystäni. Hänen ilmiömäinen kykynsä herättää henkilöt eloon, tehdä kaksiulotteisesta paperista kolmiulotteisia maailmoja ja pitää yllä tapahtumarikasta kerrontaa on vertaansa vailla. Waltarilta olen oppinut sen, että hyvä tarina ja hyvä kaunokirjallinen ilmaisu eivät ole toisensa poissulkevia.
Mikä on Viisi todistajaa -kirjan syntyperä?
VT syntyi halusta tutkia kristinuskon syntyä historiallisessa valossa. Katolisen kirkon suorittama pyhien tekstien valinta ei tee oikeutta niille kirjoituksille, joita Jeesuksesta olisi ollut saatavilla.
Mitä tausta-aineistoa käytit kirjaa tehdessäsi?
Kirjan lähdeaineistona on ollut muun muassa selvitys Juudeassa vallinneesta poliittisesta tilanteesta, roomalaisten sotilaiden kirjeenvaihtoa tuolta ajalta ja tietysti Raamattu.
Viisi todistajaa -kirjaa voi lukea myös spekulatiivisena fiktiona, mutta nimenomaan niin että lukija tekee itse omat tulkintansa. Muun muassa kotisivuillasi on kirjasta poistettu katkelma, joka on yhteydessä kirjan perusajatukseen Kainista ja Aabelista ja heidän jälkeläisistään. Retorinen kysymys kirjassa kuuluu, voiko täydellisen pasifismin edustaja olla samaa lajia kuin me. Hieman samanlaisen ajatuksen voi löytää esimerkiksi Orgillin ja Gribbinin romaanista Veli Eesau. Missä vaiheessa jätit tämän kohdan pois? Oletko saanut tästä palautetta, kuinka moni lukija on pannut merkille juuri tämän yksityiskohdan?
Tuo poisto tapahtui siinä vaiheessa, kun purin kronologisen kerronnan ja hajotin sen viiteen tasavertaiseen osioon. Tämä poisto, joka antaa kirjan tulkinnoille tietysti lähes paleoantropologisen sävyn, on jäänyt suhteellisen vähälle huomiolle.
Olet maininnut romaanista puhuessasi ainakin Pär Lagerkvistin teoksen Barabbas, ja Viisi todistajaa -kirjassa tuntuu olevan jotain samaa kuin tässä kirjassa. Tieteiskirjailija Erkki Ahonen kirjoitti Jeesuksesta tavallisena ihmisenä hänen parhaaksi mainitussa Kiviä vuoret -romaanissaan, eikä Viisi todistajaa kutistu lainkaan näiden teosten rinnalla. Millaista palautetta sait kirjasta jälkeenpäin tarkasteltuna ja mihin teosta verrattiin, kun Da Vinci -koodi oli teoksen ilmestyessä suurta muotia?
Kirjasta saatu palaute on ollut hyvinkin positiivista. Kertojaratkaisut, joita pohdin pitkään, eivät kirvoittaneet kriitikoista sellaista analyysia kuin olin luullut. Teosta verrattiin Da Vinci -koodin ohella muun muassa Jukka Pakkasen, Harri Sirolan ja Hannu Salaman teoksiin. Ja, tietysti, Waltariin...
Jotkut kirjoittamasi dramaattiset kohtaukset tuntuvat ikään kuin elokuvallisilta, näetkö tapahtumat kuvina päässäsi ja pyrit vangitsemaan sen sanoina paperille, vai miten selittäisit kirjoitustapaasi puhtaalle maallikolle?
Kirjoitustapani on hyvin intensiivinen. Parhaiten sitä voisi kuvata niin, että ikään kuin livahdan kirjojeni tapahtumien keskelle ja kuvaan “silminnäkijänä” kaikkea mikä tapahtuu ympärilläni. Tällöin mukaan tarttuu tarkkojakin yksityiskohtia, kuten hajuja, ääniä, ynnä muuta sellaista.
Millainen on ollut kosketuksesi tieteis- ja fantasiakirjallisuuteen? Kuinka paljon seuraat tätä aluetta?
Itse asiassa olen seurannut scifiä enää hyvin vähän. Luen nykyään lähes ainoastaan suomalaisia genrenovelleja.
Miksi kirjoitat novelleja, mitä novellimuoto merkitsee sinulle?
Novellien kiteytynyt ilmaisumuoto sopii minulle. Se opettaa ilmaisemaan asiat tarkasti vähillä sanoilla, jolloin vaikutus on usein tehokkaampi kuin ylenpalttinen maalailu. Lisäksi novellin voi kirjoittaa ja viimeistellä hyvinkin lyhyessä ajassa, jolloin onnistumisen ilo on saavutettavissa järjellisessä ajassa. (Vrt. Pariisinvihreä työhuone, joka on kirjoitettu neljässä tunnissa ja painettu kahdeksan tuntia valmistumisen jälkeen).
Oletko jälkikäteen tyytyväinen novelleihisi vai löydätkö niistä paljon tai vähän korjattavaa?
Yleensä mietin novellit niin valmiiksi, että kun alan kirjoittaa teksti on jo valmista eikä korjauksia juurikaan tarvita.
Entä vaikutteet muista taiteenlajeista kuin kirjallisuudesta (elokuvat, musiikki, näytelmät ja niin edelleen)? Missä määrin tällaiset ulkopuoliset virikkeet vaikuttavat esimerkiksi novellien aiheisiin tai kirjoittamisprosessiin?
Ulkopuoliset virikkeet toimivat assosiaatiomassana, josta voi nousta jotakin. Yleensä en inspiroidu yksittäisestä musiikkikappaleesta mutta jokin teema tai tunnelma voi tarttua ja välittyä tekstiinkin.
Mikä on parasta kirjoittamisessa?
Parasta kirjoittamisessa on kun tavoittaa sen tarinan, jonka on nähnyt mielikuvana oman päänsä sisällä. Romaanihenkilöt ovat hyvin eläviä ja niiden kanssa vietetty aika on lähes todellista ystävyyttä tai vihaa.
Entä vaikeinta?
Vaikeinta on olla kirjoittamatta silloin kun lääkäri määrää niin.
Kaikkien romaaniesi ensimmäinen luku on luettavissa ilmaiseksi internetissä kotisivuillasi, oletko törmännyt tähän ideaan muualla?
Muistaakseni Hesari on joskus tarjoillut eri kirjailijoilta jonkinlaisia pätkiä mutta ne katosivat verkosta nopeasti. Nykyäänhän monella kirjailijalla on kotisivut, joten soisi tämän trendin yleistyvän.
Miltä tuntuu pitää yllä näin hurjalta vaikuttavaa työskentelytahtia, kirja per vuosi, mikä on kokopäivätoimisellekin kirjailijalle saavutus?
Työtahti on hyvin yksilöllinen asia. Lähteestä pitää ammentaa vettä pulppuamisen tahtiin. Jos sitä ammentaa liian nopeasti, vesi muuttuu mutaiseksi. Jos sitä ammentaa puolestaan liian hitaasti, se alkaa ummehtua. Tämä kirjoitustahti sopii minulle nyt, mutta voi olla että tilanne muuttuu tulevaisuudessa.
Miltä valmiin painetun kirjan lukeminen tuntuu, onko se kirjailijalle itselleen mielekästä?
En lue valmiita kirjojani. Ne ovat lähteneet maailmalle ja koska en voi enää muuttaa niitä, en myöskään lue niitä.
Millaisina olentoina kirjallisuuskriitikot ovat sinulle näyttäytyneet? Oletko saanut arvostelijoilta erityisen hyödyllistä palautetta tai päinvastoin outoja tulkintoja? Eroaako kriitikon näkemys muun lukijan mielipiteestä?
Nykykriitikot ovat enemmänkin tavallisen lukijan saappaissa. Syväluotaavat analyysit ovat harvassa, mutta niitäkin vielä näkee. Analyyttisistä arvosteluista on hyötyä kirjailijalle, referaateista lukijalle. Yllättävän paljon kirjanoppineilta jää huomaamatta selkeitäkin intertekstuaalisia viitteitä...
Ristin ja raudan tie -romaani julkaistiin keskiaikamarkkinoilla ja olet ollut useiden kirjallisuustapahtumien vieraana ja esiintyjänä. Millaisena koet kirjailijan osuuden kirjojen markkinoinnissa?
Kirjamarkkinat ovat voimakkaasti henkilöityneet. On vaikea saada palstatilaa kirjalleen ilman henkilökohtaista läsnäoloa. Esiinnyn mielelläni jos kyseessä on kirjallisuuteen liittyvä tapahtuma. Tilanne on kuitenkin valitettava niiden kirjailijoiden kannalta, jotka eivät halua tai joilla ei ole mahdollisuutta esiintyä julkisuudessa.
Millä tavoin kirjoja voitaisiin tehdä tunnetuksi, jotta ihmiset jättäisivät vaikkapa huonon elokuvan lipun ostamatta ja ostaisivat oikean romaanin?
Kirja-ala ei ole mielestäni tarpeeksi aktiivinen. Musiikkilistojen kaltainen TOP-40 kirjalista pitäisi julkaista joka viikko jotta laajempi joukko kirjoja ja kirjailijoita tulisivat yleisölle tutuksi. Lista saattaisi tasoittaa kirjojen ilmestymistä pitkin vuotta sen sijaan että lähes kaikki kirjat julkaistaan elo-, syyskuussa. Tätä tapaa pitäisi ehdottomasti kokeilla!
Novellissasi ”Uneton vankilassa” (Portti 4/04, jaettu kolmas sija Portin novellikilpailussa) on tulevaisuuden vankila, joka tuntuu saaneen vaikutteita vanhasta panoptikon-tyylisestä vankilasta, jossa on mahdollista tarkkailla kaikkia vankeja jatkuvasti niin, etteivät vangit tiedä tarkkaillaanko heitä vai ei. Novelli tuntuu käsittelevän työtä, vankeutta, orjuutta ja ihmisen arvoa. Voisitko sanoa, mitkä asiat, teokset tai tapahtumat vaikuttivat esimerkiksi tämän novellin syntyyn, mitä ajattelit kirjoittaessasi?
Uneton syntyi näystä, jossa panoptikon-vankila näytteli pääosaa. Pohjavireenä on ajatus, että jatkuva tarkkailu muuttaa ihmisen psyykettä siten, että tarkkailija uskoo itse olevansa tarkkailun alaisena. Ihmisen alistaminen yksilöstä joukoksi aiheuttaa myös muutoksia käytöksessä, josta novelliin on jäänyt mehiläisyhdyskuntaan viittaava kohtaus. Kolmas kantava ajatus on farmakologinen suuntaus, jossa lääkeaineilla voidaan nostaa ihmisen suorituskyky lähes koneen tasolle. Koen yksilöllisyyden ja vapauden perusarvoiksi, joiden menetystä pitää pohtia ennen kuin on liian myöhäistä.
Entä tämän vuoden Atorox-ehdokkaana oleva, Tähtivaeltaja-lehdessä (1/05) julkaistu novelli ”Ääriviivaton”, joka on kauhua? Voisitko avata hieman tämän novellin taustoja?
Ääriviivaton oli tuskallisin novelli aikoihin. Novellihan olettaa, että taidemaalari Walter Sickert oli Viiltäjä-Jack. Novellissa samaistuin Sickertin maailmaan ja persoonaan lähdemateriaalien avustuksella. Vanhenevan sarjamurhaajan psyyken ymmärtäminen tuotti novelliin intensiivisen mutta painostavan tunnelman. Novellin kirjoittaminen yöllä oli erittäin epämiellyttävä kokemus mutta se oli pakko tehdä.
Kuinka paljon seuraat kotimaista novellistiikkaa, erityisesti sf-novelleja?
Aika paljon. Usvan novellit tulee tietysti luettua, onhan lehti aina saatavilla. Portti, Tähtivaeltaja ja Spin kulkeutuvat käsiini epäsäännöllisen säännöllisesti.
Voitko mainita jonkin kotimaisen sf-novellin, joka on jostain syystä jäänyt mieleesi tai tehnyt erityisen vaikutuksen?
Viimeaikaisista novelleista olen pitänyt Sari Peltoniemen Varis-klaanin pojista, koska sen fiktio on katoavaa kansanperinnettä, sekä Petri Salinin novellista Suuri kirjasto, koska siinä yhdistellään taitavasti fiktiivisiä elementtejä. Monia muitakin hyviä novelleja olen lukenut, mutta ne jäävät nyt ikävä kyllä mainitsematta.
Mitä muita kirjailijoita tai teoksia luet kotimaisen kirjallisuuden puolelta?
Mainittakoon viimeksi luetut kirjailijat Sari Peltoniemi, Tapani Bagge, Tarja Okkonen, Tuula Mai Salmela, Olli Jalonen ja Jussi Siirilä. Seuraavana listassa on RF-klubin [reaalifantasia, haast. huom.] tulevat teokset Pasi Jääskeläiseltä, Anne Leinoselta ja J. Pekka Mäkelältä. Yleensä teen hyviä löytöjä ohi mediajättien pakkosyöttölistojen.
Kerrot kirjailijan työskentelystä verkkopäiväkirjassasi. Mitä linkkejä tai muita blogeja suosittelet?
http://www.usvazine.vuodatus.net/
http://pazi.vuodatus.net/
http://www.paavo.vuodatus.net/
http://www.parnasso.fi/
http://www.susirajoilla.blogs.fi/
Tuossa nyt joitakin joita tulee jonkin verran seurattua.
Uusin romaanisi Savurenkaita on juuri ilmestynyt. Kertoisitko tästä teoksesta?
Savurenkaita on intensiivinen ja aavistuksen mystinen sukukronikka Bogdanoffien tupakkatehtailijasuvusta. Romaanissa seurataan kolmen sukupolven tarinaa vuodesta 1918 aina 1980-luvulle saakka. Samalla tulee kerrottua Hämeenlinnan kaupungin historiaa faktan ja fiktion keinoin sekä paljastettua lähes 80 vuotta vanha arvoitus. Tämä romaani avautuu helpommin kuin perinteinen historiallinen romaani.
Voimakkaat henkilöhahmot ovat ensimmäisten kommenttien valossa löytäneet vastineensa lähes jokaisen lukijan omasta suvusta tavalla taikka toisella.
Keille suosittelisit sitä, keiden arvelet lukevan tätä teosta?
Uskon, että tätä kirjaa lukevat sellaiset ihmiset, jotka pitävät hyvistä kertomuksista sekä elämän tavallisista suruista ja iloista. Bogdanoffien vaiheet hämmästyttivät jopa minua kirjaa tehdessäni joten luulen, että ne hämmästyttävät myös lukijoita.
Edelliset romaanit antoivat kaunistelemattoman kuvan usein väkivaltaisestakin historiallisesta ajasta. Kuinka nuorille lukijoille suosittelisit uusinta teostasi?
Uusin kirja sopii parhaiten ihmisille, jotka ovat viettäneet vähintään 15 syntymäpäivää.
Entä tulevaisuudessa? Ristin ja raudan tie -teokselle on ilmeisesti tulossa jatkoa?
Jatko-osa on suunnitteilla. Sen kohtalo ratkeaa tammikuussa 2007.
Mitä neuvoja antaisit aloittelevalle kirjoittajalle, miten tiivistäisit hyvän kirjoittajan ominaisuudet?
Hyvä kirjoittaja pitää jalat maassa, ideat tuoreina, silmät auki, sormet näppäimistöllä, takapuolen tuolissa, mielen nöyränä ja turhat mölyt mahassa.
Mahdollisia muita terveisiä Risingshadow'n käyttäjille?
Menkää kirjastoon tai kirjakauppaan kerran kuukaudessa ja tarttukaa kirjaan, josta ette tiedä yhtään mitään. Älkää päästäkö irti, ennen kuin olette lukeneet sen kirjan.
***
Linkkejä:
http://www.jpkoskinen.com/index.php
http://jiipeekoo.vuodatus.net/
http://kirjailijat.kirjastot.fi/?c=5&pid=1572&lang=FI