Marie Phillips: Huonosti käyttäytyvät jumalat
Bazar 2009 – Risingin tietokannassa
Jumalia on sittenkin olemassa – he ovat kreikkalaisia, ja he asuvat Lontoossa ränsistyneessä kimppakämpässä. Jumalilla ei mene kovin hyvin, vaan tekemistä on hankittava pätkätöillä: Artemis ulkoiluttaa koiria, Afrodite myy puhelimessa seksiä, Dionysos on perustanut viinibaarin, josta saa toki vain sitä ainoaa oikeaa jumalaista nektaria. Onneksi jumalat eivät tarvitse mitään niin maallisia asioita kuin ruoka ja raha; nälkää pahempi uhka on pitkästyminen. Jumalhommat hoidetaan muun puuhan ohessa, kuka mitenkin, ja toki mukaan mahtuu runsain määrin juonittelua sisarusten, rakastajien ja appivanhempien päänmenoksi. Lähtökohta romaanille on suorastaan herkullinen.
Huonosti käyttäytyvät jumalat etenee tehokkaasti ja nappaa lukijan mukaansa sangen mielikuvitukselliseen tarinaan. Päähenkilönä ei hääri jumala, vaan ihan tavallinen siivooja Alice, joka epäonnekseen on saanut potkut edeltävästä työpaikastaan. Poikaystävänsä – sanan kilteimmässä mahdollisessa merkityksessä – Neilin suostuttelemana Alice ryhtyy etsimään paikkaa yksityisenä siivoojana. Ja kuinka ollakaan: jumalaiset ihmissuhdekiemurat sekä lontoolaisen Olympos-vastineen ikiaikainen siivo ajavat Artemiksen palkkaamaan juuri Alicen. Siivottavaa riittää, eikä Alice tietenkään vältä sotkeutumasta jo antiikista alkaneisiin draamakuvioihin, jotka tekevät jopa arjenharmaasta konttorirotta-Neilistä sankarin.
Kirjan voi nauttia kertaistumalta hulvattomana kommellusseikkailuna, mutta jonkinasteista kreikkalaismytologian tuntemusta suositellaan: ainakin varmistaakseen, että ne herkullisimmat viitteet tulevat bongatuiksi. Historia- ja kirjallisuusfriikeille nide tarjoaa mahdottomia määriä oivaltamisen elämyksiä: jopa niin paljon, että se varsinainen tarina hukkuu intertekstuaalivyöryn alle. Onneksi se tarina itsessään on kohtalaisen ohut. Jumalten motiiveja ei tarvitse ymmärtää, sillä niitä ei kuolevaisten mittapuulla taida olla olemassakaan. Tämän takia välillä tuntuukin, että kirjassa voi tapahtua aivan mitä tahansa – aivan koska tahansa millä hyvänsä tavalla.
Ennen kaikkea nide on äärimmäisen viihdyttävä, juuri sopiva välipala minkä tahansa raskaslukuisemman materiaalin lomaan. Kantavin voima on idea jumalista nykypäivän Lontoossa; Alicen ja Neilin surkuhupaisa rakkaustarinan kyhäelmä lähinnä säälittää. Kirja on aika lyhyt, nipin napin kolmesataa sivua, ja vähän jää fiilis, että pidempäänkin olisi voitu jatkaa. Ei ehkä samalla kohelluslinjalla, mutta ehkä sata sivua sisään olisi tuonut tekstiin jo aavistuksen aitoa syvyyttä? Nyt jotain jää uupumaan, ja silti kirjassa on havaittavissa pieniä älykkäämpien ratkaisujen siemeniä. Ikävä kyllä eivät päässeet ihan itämisvaiheeseen asti.
Esikoiskirjailijana Phillips on onnistunut liki erinomaisesti. Toivottavasti rouvan mahdollista tulevaa tuotantoa nähdään myös meillä myös kotomaan kielellä.