Timo Turunen: Shamaanin oppilas
Nordbooks 2010 - Risingin tietokannassa
Timo Turusen Shamaanin oppilas on ensimmäinen osa muinaissuomalaiseen mielenmaisemaan sijoittuvasta sarjasta, joka kertoo Elbe-nimisen tytön vaiheista. Shamaanin oppilaassa hyvä ja paha ottavat mittaa toisistaan kahdella taistelukentällä: pienessä, syrjäisessä kyläyhteisössä pohjoisen perukoilla, ja tarinan keskushenkilön pään sisällä. Vaikka miljöö muistuttaakin huomattavan paljon muinaista Skandinaviaa, niin se on silti fantasiamaailma, jossa taikuus esiintyy konkreettisena tekijänä ihmisten elämässä.
Pintapuolisesti Shamaanin oppilas on seikkailullinen kasvutarina, joka luottaa monilta peruselementeiltään tuttuihin ja turvallisiin valintoihin. Tapahtumat, arvoitukset ja seikkailut toimivat tarinan runkona kuljettamassa lukijaa eteenpäin, mutta ne eivät ole kirjan keskeistä antia. Toimintaa enemmän kirjassa kuvataan kyläyhteisöä, sen jäseniä ja heidän suhteitaan, yhteisön toimintaa ja tapoja, sekä ympäröivää luontoa. Tarinan keskushenkilön kasvaminen ja muuttuva asema yhteisössä antaa lukijalle mahdollisuuden kurkistaa heimon sosiaalisen hierarkian sisälle kahdesta erilaisesta näkökulmasta.
Teemoiltaan Shamaanin oppilas on kertomus oikeasta ja väärästä, totuudesta ja valheesta. Missä kulkevat rajat oikean ja väärän välillä? Onko valhe aina väärin ja totuus aina oikein? Kuinka pitkälle tarkoitus pyhittää keinot, mikä tekee teoista oikeita ja vääriä? Kun näyttämönä toimii pieni, lukijalle tutuksi tehty yhteisö, nämä kysymykset tulevat intiimeiksi ja läheisiksi, ja vastauksen antaminen niihin muuttuu perin vaikeaksi. Turunen ei epäröi ottaa tarinassaan käsiteltäväksi sellaisia aiheita, joita fantasiakirjoissa harvoin tapaa.
Oikean ja väärän lisäksi kirja kysyy kysymyksiä todellisuuden perimmäisestä luonteesta, objektiivisen ja subjektiivisen todellisuuden suhteesta toisiinsa. Näiden kysymysten osalta tarinan sijoittaminen fantasiamaailmaan on hyvä valinta, sillä kirjan lukemisen aikana on miltei mahdotonta olla pohtimatta sitä, kuinka paljon tapahtumista oikeastaan tapahtuukaan reaalitodellisuudessa ja paljonko niistä voisi tapahtua vain hahmojen pään sisällä. Fantasia kirjallisuuden lajina on tällaiseen tasapainotteluun oiva väline, sillä sen ansiosta tapahtumat voidaan kertoa tarinan sisällä täytenä totena. Lukijan ei kuitenkaan kannata huolestua, Turunen ei Shamaanin oppilaassa uppoudu liiallisesti kysymyksen syövereitä selvittämään, vaan jättää näiltä osin asioita avoimeksi ja lukijan itsensä pohdittavaksi.
Kaiken kaikkiaan Shamaanin oppilas on tarina, joka tarjoaa pohdiskelevalle lukijalle kysymyksiä ja vastakkainasetteluja helposti luettavassa muodossa, ja joka kestää mainiosti toisenkin lukukerran.