Arvostelu: Alastair Reynolds: Pääteasema

Julkaissut / Kirja-arvostelut

Alastair Reynolds: Pääteasema

Like 2011 - Risingin tietokannassa

Suomalaiset fantasia- ja scififanit saivat ensikäden kosketuksen Alastair Reynoldsiin, kun Ilmestysten avaruus käännettiin suomeksi. Sen täytyi löytää lukijansa, koska siitä lähtien Reynoldsin teoksia on suomennettu varsin tiiviiseen tahtiin.

Reynoldsin tuorein kirja Pääteasema ei ole osa Reynoldsin kirjasarjoja, vaan kyseessä on itsenäinen romaani. Kirja sijoittuu määrittelemättömään kaukaiseen tulevaisuuteen, jossa ihmiskunta on ahtautunut yhteen ainoaan kaupunkiin.

Tämä kaupunki on massiivinen torni, joka on jaettu vyöhykkeisiin. Tornin huipulla kaikki on mahdollista: ihmiset ovat enkeleitä ja teknologia kaikkivoipaista. Mitä alemmas tornia mennään, sitä heikommin teknologia toimii. Alimmilla tasoilla ihminen on melkein kivikautinen. Vyöhykkeiden välillä liikkuminen aiheuttaa sairauksia ja pahimmassa tapauksessa siirtymä voi olla kohtalokas.

Quillon on patologi Neon Heightsissa. Hän ei kuitenkaan ole kyseisen kaupunginosan alkuperäisasukas, vaan entinen enkelivakooja korkeammilta tasoilta. Eräänä päivänä Quillonille tuodaan enkeli, joka kertoo, että ylätasoilla on kiinnostuttu Quillonista.

Quillonille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin karkumatka halki tornin ja sen ympäristön. Avukseen hän saa Meroka-nimisen naisen, joka on erikoistunut ihmisten kuljettamiseen tasolta toiselle. Pian lukijalle tarjoillaan toinen toistaan vieraampia ympäristöjä asukkaineen ja ongelmineen. Samalla ylimmän tason enkelit hengittävät jatkuvasti parivaljakon perään.

Hahmojen välinen suhde on monimutkainen, ja tätä suhdetta peilataankin kirjassa suuresti. Meroka on vahva naishahmo, joka ei siedä korkeampien tasojen asukkeja. Hän on kovaksikeitetty, rankan elämän läpikäynyt nainen. Quillon taas on monestakin näkökulmasta pehmeä mies, joka haluaa vilpittömästi auttaa ihmisiä ympärillään. Heidän suhtautumisestaan ympäröivään maailmaan saadaan aikaiseksi monia ristiriitoja.

Pääteasema on Reynoldsin muusta tuotannosta poikkeava kirja. Sivuun on saanut jäädä keskittyminen teknologiaan ja huomion keskipiste on ympäristön fantasiamaisessa selittämättömyydessä. Tämän voi sanoa olevan sekä hyvä että huono asia. Toisaalta kirja esittää enemmän kysymyksiä kuin mihin keksii vastauksia; toisaalta kirja ei toista aiempaa tuotantoaan vaan yrittää olla jotakin uutta.

Pääteasemaa voi pitää hyvänä tutustumiskirjana Reynoldsin tyyliin. Vaikka Pääteasema ei juuri vastaa Reynoldsin muuta, kenties aavistuksen verran raskasta tuotantoa, se on helposti lähestyttävä.

Keskustele Reynoldsin kirjoista Lukusalissa.

 


Aiheeseen liittyviä keskusteluja
Aloita uusi keskustelu (Ei rekisteröitymistä - Vieraat tervetulleita)
Takaisin ylös