Charlaine Harris: Pahan veren valtakunta
Gummerus 2012 - Risingin tietokannassa
Ei pidä erehtyä luulemaan, että vampyyriviihde olisi vain hömppäkirjallisuutta. Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -kirjat ovat nimittäin erittäin viihdyttävää fantasiaa: toki välillä vähän pussataan, mutta ei se estä tarinaa olemasta samalla mukaansatempaava, idearikas ja mielenkiintoinen.
Harrisin saaga sijoittuu Amerikkaan, jossa vampyyrit, muodonmuuttajat ja keijut ovat kaikki totta ja melkeinpä arkipäivää. Tasa-arvokysymyksissä riittää silti puitavaa, eivätkä kaikki vanhoilliset tahot hyväksy yliluonnollisia olentoja osaksi kristikuntaa. Ja minkä se vampyyri luonnolleen mahtaa: aito ihmisveri nyt vain maistuu paremmalta kuin pullotettu keinotavara.
Sarjan nimikkopäähenkilö Sookie on ihminen, mutta hänelläkin on kykynsä: hän kuulee muiden ihmisten ajatuksia. Sookie yrittää elää kovasti tavallista elämää, on töissä tarjoilijana ja murehtii niin hulttioveljensä tekemisiä kuin omia mieshuoliaankin. Sarjan seitsemännessä osassa Pahan veren valtakunta vampyyripolitiikkaan sekaantunut Sookie joutuu mukaan verenimijöiden huippukokoukseen, jossa uhkana ovat niin toisiaan selkään puukottavat vampyyrit kuin ihmisterroristitkin.
Viihteen, toiminnan ja romantiikankin alla kirjoissa käsitellään tasa-arvon ja syrjinnän teemoja. Kuka saa mennä naimisiin kenenkin kanssa, kuka kelpaa mihinkin työtehtävään, kenelle tarjoillaan missäkin baarissa - ihonvärien ja seksuaalisten mielenkiintojen tilalle on vain laitettu uusi "rotu", epäkuolleet vampyyrit. Sookie saa huomata, etteivät kaikki hänen oletetut ystävänsäkään hyväksy yliluonnollisten olentojen piireissä pyörimistä.
Harrisin kirjoja on kutsuttu vähätellen "aikuisten Twilightiksi". Vertauksen ymmärtää, mutta aivan paikalleen se ei osu: kolmekymppisten päähenkilöiden maailma on aika erilainen kuin teini-ikäisten verrokkiensa. Toki ihmissuhdekuvioita löytyy Sookienkin elämästä. Kirjasarjaan kevyenlaisesti perustuvan tv-sarja True Bloodin korkealentoisiin draamakuvioihin ei myöskään ihan ylletä, mistä annan pisteet kyllä kirjoille.
Genrekäännöksillä ennenkin kunnostautuneiden suomentajien Sari Kumpulaisen ja Johanna Vainikainen-Uusitalonyhteistyö sarjan parissa näyttää tuottaneen hyvää tulosta: sarjan osia pukkaa ulos kustantamosta tasaisen tappavaa tahtia. Kolmattatoista päätöskirjaa odotetaan englanniksikin vasta ensi vuoden puolella. Nopealukuisiin kirjoihin on siis hyvä hetki tarttua vaikka nyt kesän ratoksi.