Andrzej Sapkowski: Haltiain verta
(Noituri-sarjan 3. osa)
WSOY 2012 - Risingin tietokannassa
Mikäli et ole aikaisemmin tutustunut Noituri-sarjaan, lue Aemilian arvostelu kahdesta ensimmäisestä osasta täältä.
Olen ollut Noituri-sarjan fani sen ensimmäisestä osasta lähtien. Minulle Haltiain verta oli yksi vuoden odotetuimmista käännösfantasioista - vain George R. R. Martinin A Dance with Dragons estää sanomasta odotetuin. Noituri on esimerkillinen tapaus hyvästä aikuisten fantasiakirjallisuudesta: maailma on synkkä, hahmot monisyisiä, oikea ja väärä riippuvat lukijan omasta ajatusmaailmasta ja kirjan ongelmat peilaavat todellisen maailman ongelmia.
Sapkowskin Noituri-sarja on saanut paljon positiivista palautetta. Kotimaassaan Puolassa Noituri on saanut tv-sarjaa myöten kaiken, ja Suomessakin molemmat aikaisemmat osat olivat Tähtifantasia-ehdokkaita ensimmäisen voittaessa tunnustuksen.
Siinä missä sarjan aiemmat osat olivat löyhän yhteisen juonen ympärille kiedottuja novelleja, Haltiain verta -kirjassa on yhtenäinen juoni, johon on piilotettu yksittäisiä tarinoita. Näiden tarinoiden mukana kirjan teema pomppii rajusti puolelta toiselle.
Itse juoni on mukavan monimutkainen. Ciri, Geraltin adoptoima Citran hajonneen valtakunnan perillinen on kouluttautumassa noituriksi. Hänellä on suuri vaara joutua poliittiseksi välikappaleeksi, sillä hänen avullaan olisi mahdollista yhdistää Citra uudelleen yhden lipun alle. Noituri ja tämän ystävät ovatkin suuren uhan alla kaikkien etsiessä kruununperijää. Fantasian tavanomaisemmasta lähestymistavasta poiketen sankareiden suurin motivaatio ei ole uhkaavan tilanteen ratkaiseminen, vaan oma selviytyminen.
Kirjan hahmojen joukossa on monia tuttuja aikaisemmista osista. Hahmot myös saavat runsaasti lisää syvyyttä. Erityisesti Cirin ja Yennefer-velhon hahmot kasvavat kirjan kuluessa paljon. Geralt säilyttää mystisyytensä ja lukijalle jää kirjan jälkeen yhä halu tietää enemmän noiturista.
Juoni oli edelleen enemmän piilossa puitteissa, ja tämä antoi lisää tilaa maailmankuvaukselle. Geralt myös luovuttaa välillä valokeilan muillekin hahmoille; itse asiassa jopa siinä määrinm että Ciri saattaa olla kirjan hahmoista suurimmassa roolissa. Hän ei onneksi ole passiivinen pelastettava, vaan aktiivinen toimija, jonka kasvutarina Haltiain verta osaksi on.
Toisinaan kerronta unohti kokonaan kuvailun ja eteni pelkän dialogin voimin. Tämä oli toteutettu sen verran hyvin, että lukija pystyi tietämään kenelle vuorosanat kuuluivat. Samalla kohtaus tuntui kuitenkin enemmän näytelmältä kuin kirjalta. Hetkittäin tarinan huomio vietiin päähenkilöiden ulkopuolelle, kuten hallitsijoiden tapaamiseen. Nämä kohtaukset toimivat salajuonien perspektiivin valaisijana.
Olen todella iloinen, että Andzej Sapkowskin kirjoja käännetään suomeksi. Hän on lahjakas kirjailija ja hänellä on varsin omaperäinen tapa kertoa tarinaa.
Keskustele kirjasarjasta Lukusalissa!