Paulus Maasalo: Elinehto
Karisto 2012 - Risingin tietokannassa
Hampaisiin asti aseistettu kommandojoukko hyökkää floridalaiseen vedenpuhdistamoon, surmaa kaikki todistajat ja sekoittaa sitten jotakin juomaveteen. Seuraavien päivien aikana muutama vatsatautitapaus muuttuu tappavaksi epidemiaksi ja helvetti pääsee valloilleen. Samanlaisia iskuja suurkaupunkien juomavesivarantoihin tehdään muuallakin maailmassa. USA:n ja Euroopan hallitukset etsivät kuumeisesti syyllisiä samalla kun tuntematon bakteeri niittää veristä satoaan. Ainoa johtolanka terrori-iskujen tekijöistä viittaa Somaliaan ja Al-Qaidaan.
Elinehdon kirjoittaja Paulus Maasalo tuli toiseksi Kariston kirjoituskilpailussa esikoisromaanillaan Roudan alla. Kilpailumenestystä ei yhtään ihmettele, sillä Maasalolla on selvästi taito punoa monitahoinen juoni viihdyttävään ja nopeatempoiseen muotoon, joka vangitsee lukijansa.
Genreltään Elinehto edustaa Suomessakin hyvin tunnettua teknojännäriä. Maasalon romaani eroaa etenkin genren amerikkalaisista edustajista, sillä kaikki sotilashenkilöt terrorisminvastaisen sodan rivisotilaista joukkoja komentaviin kenraaleihin kuvataan hyvin epäedullisessa valossa. Nämä kun ovat järjestään monomaanisia sotahulluja ilman minkäänlaista kykyä ajatella mitään käsilläolevan tilanteen ulkopuolista tekijää. Tämä piristää kummasti yleensä aika militääristä ja oikeistolaista genreä.
Kirjassa on tapahtumapaikkojen moninaisuudesta johtuen lukuisia henkiöhahmoja, mutta heistä ainoastaan ruotsalainen pörssianalyytikko synnyttää lukijassa sympatiaa. Hänen epätoivoinen taistelunsa terroristiverkoston salamurhaajia vastaan herättää väkisinkin toiveita tämän koettelemuksissa kasvavan naisen selviytymisestä. Sen sijaan on vaikea pitää kirjan varsinainen päähenkilöstä, Jack Bauerin metodit turhankin hyvin omaksuneesta Vesa Kaiteleesta. Kaitele ei esikuvansa mukaisesti anna minkään olla itsensä ja päämääränsä välissä.
Kirjan juoni etenee lyhyinä lukuina pomppien aina Valkoisesta talosta Lontoo Cityyn ja Sysmään. Missään vaiheessa tarinassa ei ole tyhjäkäyntiä eikä lukija pääse pitkästymään. Ainoa isompi miinus on oikeastaan vain kirjan loppu, joka tulee ehkä hieman turhan nopeasti ja helposti vastaan, etenkin kun panoksia kansainvälisellä näyttämöllä on sitä ennen kasvatettu aivan äärimmilleen asti. Etenkin ajatus USA:n halusta turvata oma puhtaan juomavetensä saanti keinolla millä hyvänsä menee nyt kirjassa hieman hukkaan. Muuten Maasalon jännäriä voi suositella kaikille niille toimintajännäreiden ystäville, joille Tom Clancy, Ilkka Remes tai Soininvaara ovat liian jaarittelevia.