Arvostelu: Kaj Korkea-aho: Tummempaa tuolla puolen

Julkaissut / Kirja-arvostelut

Kaj Korkea-aho: Tummempaa tuolla puolen

Teos 2012 - Risingin tietokannassa

Kaj Korkea-ahon romaani Tummempaa tuolla puolen on kerrankin kirja, johon mainoslauseet pätivät. En ehkä ahminut kirjaa yhdeltä istumalta, mutta kahtena yönä unet jäivät vähiin, sillä en uskaltanut lopettaa lukemista. Tummempaa tuolla puolen on hauska ja huvittava, mutta ennen kaikkea painostava ja jännittävä, välillä jopa pelottava kirja. Se on leimallisen suomenruotsalainen, mutta kuvaa myös erinomaisesti sitä, miten suomenruotsalaisuus onkin toisinaan suomalaisempaa kuin kansallismielinen suomalaisuus itse.

Romaanin päähenkilöt ovat lapsuudenystävät, nyt kolmeakymmentä ikävuotta lähenevät Benjamin, Loke, Christoffer ja Simon. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Pietarsaaren lähistölle. Pedersören Gränbyn kylä on ruotsinkielistä Pohjanmaan ydinaluetta niin maantieteellisesti kuin henkisestikin. Turussa ja Helsingissä vieraillaan ja niiden ankkalammikoista tulee uusia tuulahduksia, mutta ne jäävät sinne, minne kuuluvatkin: periferiaksi. Keskiössä ovat puhe ja puhumattomuus, niiden syyt ja seuraukset sekä ruotsinkielisen pohjanmaalaisuuden ilmentyminen neljän päähenkilön nykyisyydessä.

Elämä on vienyt Loken Helsinkiin ja Christofferin Turkuun. Benjamin ja Simon, josta on tullut Gränbyn pappi, asuvat yhä kylässä. Loken sisko Sofie, jonka kanssa Benjamin on kihlautunut, kuolee romaanin alussa auto-onnettomuudessa, ja hänen kuolemansa tuo kaverukset jälleen yhteen. Sofien kuolinpäivänä järjestetyissä Järvijuoksuissa Simonin nähdään oikaisevan reitiltä, vaikkei pastorin voi uskoa huijaavan. Jokainen neljästä päähenkilöstä joutuu kohtaamaan menneisyyden ongelmat nykyisten keskellä. Viidenneksi päähenkilöksi nousee kollektiivisesta tajunnasta Raamt, kansanperinteen tumma, varjoista muodostuva tai niihin katoava paholaisolento, jonka jokainen päähenkilöistä kohtaa. Raamt näkyy onnettomuushetkeä ennen otetussa kuvassa, Raamt tulee Helsingin pimeisiin paikkoihin, Raamt käy rippileirin rantasaunalla, Raamt on siellä, missä huoli, pelko tai poistyönnetty on läsnä.

Kirja jakautuu alun tilannekuvaan sekä kolmeen osaan ja epilogiin. Tapahtumat on päivätty tarkasti, välillä jopa minuutilleen. Romaanissa Korkea-aho yhdistelee erilaisia tekstityyppejä suoran kerronnan oheen, mikä taitaa olla Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi -romaanin jälkeen kuulunut suomalaisen maagisen realismin keinovalikoimaan pysyvästi. Otteet Jakobsbladetista ja muut tekstikatkelmat tukevat kerrontaa ja harvalukuisina eivät sotke jännitettä. Kertojanääntä ei juuri muuteta näkökulmahenkilön vaihtuessa. Tämä saattaa ihan aluksi sekoittaa, mutta pian päähenkilöiden ajatusmaailmat käyvät tutuiksi. Benjamin ymmärrettävästi haluaa selvittää, mitä Sofielle tapahtui ja miksi. Loke ja Christoffer ovat alusta lähtien kerronnassa mukana tahoillaan. Simon ei aluksi juuri romaanissa näy. Silti teoksen mystisyys nojaa paljon Simonin hahmoon ja siihen, miksi hän ei ole tavoitettavissa. Loken änkytys ja siihen kietoutuvat asiat sekä Christofferin graduaiheeksi yltävä kiinnostus Raamtia kohtaan kuuluvat tarinaan.

Korkea-aho kirjoittaa hienovireisesti ja laveasti, mutta pitää silti jännitteen yllä suvantovaiheiden yli. Tummempaa tuolla puolen on täyteläinen, mutta tiivistunnelmainen jännitystarina. Se on vahvasti pohdiskeleva ja ihmismieleen pureutuva teos, jossa vasta menneisyyden muistaminen ja nykyisyyden hyväksyminen tarjoavat uuden alun. Toivoa on, mutta se pitää kaivaa esiin, sillä paljo puhumattomuus ja liika salailu tummentavat sen. Mieleen tulevat hakematta Bo Carpelanin ja Kjell Westön teokset. Ne eivät muuten ehkä ole samanlaisia, mutta niissä yhtä lailla näytetään se, että ennen pitkää tulee hetki, josta ei pääse eteenpäin ennen kuin katsoo taaksepäin.

Kirjan tunnelmasta niin suuri osa tulee kielestä, että suomentaja Laura Beckille on annettava suuri tunnustus suomenruotsalaisuuden mukanapitämisestä. Silti tämä on niitä teoksia, jotka aion lukea vielä joskus alkukielelläkin, ruotsiksi. Se ei haitanne, sillä Tummempaa tuolla puolenkestänee aikaa ja lukukertoja, niin vahva teos se on.

 


Aiheeseen liittyviä keskusteluja
Aloita uusi keskustelu (Ei rekisteröitymistä - Vieraat tervetulleita)
Takaisin ylös