Ally Condie: Perillä
Tammi 2013 - Risingin tietokannassa
Ally Condien dystopiatrilogian päähenkilönä seurataan Cassia-nimistä tyttöä. Sarja alkoi teoksella Tarkoitettu vuonna 2010 ja 2012 se sai jatko-osan Rajalla. Nyt trilogia saatetaan päätökseen, mikä näkyy myös viimeisen osan nimessä Perillä. Trilogiassa on kansikuvista alkaen hyödynnetty universaaleja värisymboleja sininen, punainen ja vihreä. Ne eivät jokaisella kerralla tarkoita samaa, mutta viittaavat usein poliittisiin aatesuuntauksiin, elementteihin ja tunnetiloihin. Jos Rajalla jäi tasapaksuksi, on Perillä paljon vahvempi ja ehyempi kokonaisuus, joka jättää haikean tunnelman viimeisten rivien jälkeen.
Nuorten dystopiassa on viime vuosina ollut tavanomaisesti Condienkin kirjoissa nähty kolmoisdraama. Nyt Cassian on viimein tullut aika valita kahdesta pojasta se, jota hän todella rakastaa. Valitseeko hän Yhteiskunnan laskelmien perusteella täydellisen parin Xanderin vai poikkeavaksi kutsutun Kyn? Kapinan ja provinsseissa leviävän kulkutaudin vuoksi Yhteiskunta ei enää pysty valvomaan kansalaisten toimia. Kolmannessa kirjassa onkin enemmän kuvausta rakkaudesta, mutta se ei ole päälle liimattua siirappia vaan aitoa ja herkkää. Kauneimmat kukat kukkivat kovimman paineen alla.
Kerronta vuorottelee Cassian, Xanderin ja Kyn puheenvuoroilla. Xander on ehkä aiempaa enemmän äänessä ja tuo sisältöihin vahvasti lääketieteellisen näkökulman. Ky jää edelleen etäiseksi tai salaperäiseksi ja kiinnostavaksi hahmoksi, joka ei paljasta kaikkia korttejaan. Cassiakin kehittyy runotyttönä: hän arvostaa edelleen kiellettyjä runoja, mutta ryhtyy myös itse kirjoittamaan niitä. Hän oppii huomaamaan, kuinka rajoittavasta ympäristöstä huolimatta on muitakin ihmisiä, joilla on kyky luoda. Toisin kuin esimerkiksi Suzanne Collinsin Nälkäpelin päähenkilö Katniss, Cassia ei välttämättä ole kapinan ja uuden huomisen keulakuva vaan pieni osa koneistoa, joka ei pyri tuhoamaan vaan rakentamaan.
Päätösosassa paljastetaan Yhteiskunnan ja kansannousun toiminnan motiiveja. Se mikä aikaisemmin on jäänyt sanomatta ilmaistaan nyt. Avoimeksi jääneet kysymykset saavat vastauksia ja kirja paljastaa yllättävilläkin juonenkäänteillä, kuinka kapina on kytenyt Yhteiskunnan pinnan alla kauemmin kuin kukaan osasi aavistaakaan. Tarjoillaanko ihmisille Yhteiskuntaa uudelleen nimetyssä pakkauksessa, onko kansannousu ratkaisu ongelmiin vai onko ratkaisua etsittävä täysin poikkeavasta suunnasta? Perillä jättää kertomatta, millaisiksi yhteiskunnalliset rakenteet tulevaisuudessa muodostuvat, mutta lopussa annetaan viitteitä jos ei suoraan paremmasta niin ainakin erilaisesta jatkosta. Onkin lukijan päätettävissä, onko muutos hyvästä.
Condie on taitavasti yhdistänyt ideoita vanhoista klassikoiksi nousseista dystopiaromaaneista omaan kerrontaansa. Jälkisanoissa kirjailija mainitsee mm. Ray Bradburyn, ja kansalaisiaan valvova hallinto tuo mieleen myös George Orwellin. Osa teoksissa mainituista 100 runosta ja maalauksesta on oikeasti olemassa olevia töitä, vaikka ne eivät omalla nimellään tekstissä esiinnykään. Kaisa Katteluson tehnyt hyvää työtä suomennoksen kanssa. Kieli on soljuvaa ja kaunista, vaikka joskus onkin vaikea erottaa kertojien ääniä toisistaan. Onko tämä takakannen lupaama ”viisas” päätösosa? Se on jokaisen lukijan itse päätettävä.