Steampunk! – Koneita ja korsetteja
toim. J. S. Meresmaa ja Markus Harju
Osuuskumma 2012 - Risingin tietokannassa
Steampunk! – Koneita ja korsetteja on osuuskuntakustantamo Osuuskumman viime vuonna julkaisema antologia, jossa on mukana yhdeksän kotimaista kirjoittajaa. Novelleista kolme, Magdalena Hain Vaskimorsian, Heikki Nevalan Hevostuhatjalkainen sekä Anni Nupposen Joka ratasta pyörittää, ovat myös vuoden 2013 Atorox-novellipalkinnon ehdokkaita.
Yhdistävänä tekijänä antologian novelleilla on niiden sijoittuminen steampunk-genreen. Osassa novelleita ”höyrypunk” on välttämätön osa juonta: tarina esimerkiksi rakentuu eriskummallisten keksintöjen ja ihmisten kohtaamisen ympärille. Toisissa novelleissa höyrymekaniikka ilmalaivoineen ja muine ihmelaitteineen tarjoaa lähinnä hulppeat puitteet vauhdikkaille seikkailuille. Genren vahvuutena tuntuukin olevan, ettei höyrykoneiden tarvitse olla järin käytännöllisiä tai kenties edes mahdollisia oikeasti valmistaa. Miksi asentaa kulkupeliinsä pyörät, jos sille voi rakentaa nivelikkäät hyönteisen jalat? Parhaimmillaan novellit ovatkin mielikuvituksen ilottelua. Erityismaininnan ansaitsee myös julkaisun huoliteltu ulkonäkö kuvitettuine alkukirjaimineen.
Suurimmassa osassa novelleja liikutaan genrelle ominaiseen tapaan 1800-luvun maailmoissa eli tarinat ovat omalla tavallaan viktoriaanisen aikakauden vaihtoehtohistorioita: menneen maailmanmenon mukavaa nostalgisointia ja toteutumatta jääneitä tulevaisuuksia. Steampunkiin vasta tutustuvaa lukijaa jää erityisesti kiinnostamaan, entäpä jos nykypäivä tai tulevaisuus pyörisikin kellokoneiden ja höyryrattaiden tahtiin. Vain antologian päättävä Nupposen Joka ratasta pyörittää antaa vaikutelman, että tapahtumat voisivat sijoittua meidän maailmamme tulevaisuuteen. Vaihtelua näkökulmiin tuovat monipuoliset tapahtumapaikat. Novellien näyttämöinä ovat muun muassa taikauskon hallitsema Itä-Eurooppa, laaja brittiläinen imperiumi ja luonnollisesti kotoinen, joskin höyrykoneiden muuksi muuttama Suomi.
Valtaosassa kertomuksia päähenkilöt ovat niin sanottua herrasväkeä, aristokraatteja tai muutoin hyväosaisia. Oman osansa seikkailuista saavat herrasmiehet, niin kunnialliset kuin kunniattomatkin, mutta useassa novellissa historiaa kirjoitetaan uusiksi naisten näkökulmasta. Novellien henkilöhahmoina on aktiivisia naisia, jotka haluavat päättää omasta kohtalostaan, opiskella ja toimia tieteenharjoittajina. Vahvimmin naisen valinnanmahdollisuuksien perään kuuluttavat J. S. Meresmaan novelli Augustine sekä Christine Thorelin Viuhka käy kartanossa. Herrasväen lisäksi valokeilaan pääsevät myös moninaiset uuden mekaniikka-ajan työnsankarit: insinöörit, matemaatikot ja koneenkäyttäjät. Tavallisten työläisten näkökulma tulee ehkä parhaiten esiin Nevalan Hevostuhatjalkaisessa, jossa maatalouden äkillinen koneellistuminen niittää synkkää satoa Pohjanmaalla.
Novelleissa kehitysusko ja muutosvastarinta esittävät omia argumenttejaan. Osin vastarinnalle annetaan humoristisiakin sävyjä: jopa kirjoituskone voidaan kokea hirviömäisenä uutuutena. Etenkään päähenkilöt eivät riemuitse nopeasta koneellisesta kehityksestä, vaan ihmiskäden luonnottomat luomukset kuvataan vastenmielisiksi ja jopa vaarallisiksi. Huolenaiheet ovat osin samoja kuin omassa ajassamme. Esimerkiksi Jani Kankaan novellissa Kapina tunturilla teollisuus on tunkeutunut turmelemaan ympäristöä. Hätkähdyttävimmissä visioissa kajotaan ihmisolentoon itseensä. Novelleissa tuntuu silti toistuvan sanoma siitä, ettei kone määritä ihmistä. Ihminen voi olla ollut hirviö jo ennen konehirviöksi muuttumistaan – tai ei hirviö laisinkaan. Koneita kohtaan tunnettu kammo voi myös olla vain eräs ilmenemismuoto ennakkoluuloille, joita ihmiset helposti kokevat kaikkea erilaisuutta kohtaan, kuten Markus Harjun Prahan teurastajassa käy ilmi.
Useassa novellissa ihminen koettelee ennen kaikkea omia rajojaan. Kehittyvään mekaniikkaan ja omaan luomiskykyynsä luottava ihminen pyrkii hallitsemaan ja kartoittamaan maailmankaikkeuden saloja, laskemaan ja luokittelemaan, mutta joutuu myös kohtaamaan oman ymmärryksensä rajat. Näin käy vaikkapa Saara Henrikssonin novellissa Arkistonhoitajan salaisuus. Hain Vaskimorsianta lukiessa voi lisäksi miettiä, onko olemassa jotain sellaista, mitä ihmisen ei edes tulisi pyrkiä muuttamaan. Novellien teemat ovatkin hyvin yleisinhimillisiä ja tarjoavat pohdittavaa myös lukijoille, joita steampunk ei sinänsä kiinnosta.
Osassa novelleja olisi aineksia huomattavasti novellimittaa pidempiinkin kertomuksiin. Esimerkiksi Shimo Suntilan Kruunun vihollinen antaa vaikutelman laajasta tarinamaailmasta, jossa päähenkilö kaapparikapteeni Morrison voisi seikkailla vielä hyvän tovin.
Jätän aihealueeseen paremmin perehtyneiden tehtäväksi arvioida, missä määrin nämä novellit uudistavat tai uusintavat genren perinteitä. Höyrykoneummikolle antologia toimii erityisesti tutustumisena steampunkin maailmaan. Novellien lisäksi tutustumista edesauttaa esipuhe, jossa antologian toimittaneet Harju ja Meresmaa valottavat lyhyesti genren taustoja. Etenkin kotimaisten tekijöiden steampunkia on vähänlaisesti tarjolla, lukuun ottamatta esimerkiksi (tässäkin kokoelmassa mukana olevan) Magdalena Hain kirjoja Kerjäläisprinsessa ja Kellopelikuningas. Onkin iloinen uutinen, että Osuuskumma julkaisee lisää kotimaista höyrypunkkia ensi lokakuussa, jolloin ilmestyy antologia Steampunk! - Höyryä ja helvetinkoneita.