Arvostelu: Neil Gaiman: Kuolema: elämisen kallis hinta

Julkaissut / Kirja-arvostelut

Neil Gaiman: Kuolema: elämisen kallis hinta

Egmont 2013 - Risingin tietokannassa

Vaikka Neil Gaiman tunnetaan Suomessa parhaiten viehättävistä kirjoistaan, hän on maailmalla tunnettu erityisesti sarjakuvistaan. Tästä esimerkkinä mm. huikeat viisitoista Eisner-palkintoa eri kategorioissa. Kuolema: elämisen kallis hinta on spin-off-sarjakuva Gaimanin merkkiteoksesta, Sandman-sarjakuvasarjasta.

Albumin pääosa koostuu kahdesta kolme lehteä sisältävästä tarinasta. Toinen näistä on albumin nimeä kantava Kuolema: elämisen kallis hinta ja toinen Kuolema: Elämä on parasta aikaa. Näiden lisäksi kirjassa on kolme lyhyttä tarinaa: Talvinen kertomus, Kehrä ja Kuoleman puheenvuoro elämän puolesta sekä massiivinen taidekuvakokoelma.

Kokoelmaa yhdistävä punainen lanka on Kuoleman halu ymmärtää ihmisiä ja näiden elämää. Kuolema viettää yhden päivän vuosisadassa ihmisten keskuudessa ja yrittää kerätä kokemuksia. Tällä kertaa hän on Didi, pirtsakka ja positiivinen goottityttö.

Ensimmäisessä tarinassa Didi lyöttäytyy Sexton-nimisen pojan seuraan. Sexton ei arvosta elämäänsä, jonka katsoo tarkoituksettomaksi. Kuolemalla on kuitenkin tapana muuttaa asioita. Kestääkö Sextonin asenne annoksen yliluonnollisuutta ja seikkailua? Elämä on parasta aikaa puolestaan käsittelee lesbopariskunnan toisen osapuolen pojan kuolemaa. Tarina kaivaa esiin voimakkaita tunteita kaksoisrooleista ja niiden vaikutuksista.

Kummatkin minisarjat ovat ehjiä kokonaisuuksia. Ne ovat tarkasti mietittyjä lukuannoksia, jotka kertovat tiiviin tarinan. Paljon asiaa välitetään sanoin, mutta yhtä paljon ilman sanoja. Tämä kyky sijoittaa sanomansa rivien väliin on yksi Gaimanin suurimmista vahvuuksista.

Kolme muuta lyhyttä tarinaa tarjoavat puolestaan pieniä välähdyksiä Kuoleman ajatusmaailmasta. Näistä huomionarvoisin on Kuoleman puheenvuoro elämän puolesta. Todellisuudessa se on valistusteksti, jonka tarkoituksena on parantaa ihmisten tietoisuutta AIDSin suhteen. 

Hahmot ovat kuin Gaimanilla aina, ihastuttavia. Monet hahmoista ovat vahvasti karrikoituja, muttei kuitenkaan ärsyttävällä tavalla. Etenkin päähenkilö Didi on hurmaava. Piirrosjälki tekee hahmoista helposti tunnistettavia. Kirjan mukana tuleva taidekuvakokoelma on hieno lisä: kyseessä on vajaat 50 sivua eri artistien näkemyksiä Kuolema-hahmosta. Kaiken kaikkiaan Kuolema: elämisen kallis hinta on mahtava kokoelma. Se on samaan aikaan sekä visuaalisesti kaunis, syvällinen että viihdyttävä - sarjakuvien aatelia.


Aiheeseen liittyviä keskusteluja
Aloita uusi keskustelu (Ei rekisteröitymistä - Vieraat tervetulleita)
Takaisin ylös