J. Pekka Mäkelä: Alas
Like 2013 - Risingin tietokannassa
J. Pekka Mäkelä, Suomen sympaattisin scifikirjailija, palaa jälleen Alshain-planeetalle. Alas on Mäkelän kuudes romaani ja jatko-osa vuonna 2006 julkaistulle Alshain-kirjalle. Väittäköön kustantaja mitä tahtoo, itsenäiseksi romaaniksi Alas jatkaa kovin suoraan niistä tapahtumista, joihin Alshain jäi: 40 000 kilometriä korkean kiertoratahissin romahtamiseen.
On vaikea suositella, että tähän kirjaan tarttuisi lukematta ensin Alshainia. Maailmaa ja tarinaa pohjustetaan kyllä runsaasti, mutta lukukokemuksen voisi kuvitella jäävän paljon köyhemmäksi, jos lukija ei ennakolta tunne aiempia tapahtumia. Päähenkilöt vaihtuvat, samoin valtaosa kirjan tapahtumapaikoista, mutta monet kantavat teemat ohitetaan Alas-kirjan puolella varsin kevyesti, ajoittain melko väkisin kerrontaan mukaan ymppäämällä.
Alshain on kolmas ihmiskunnan asuttama planeetta, ja se sijaitsee noin viidenkymmenen valovuoden päässä Maasta. Avaruusalukset liikkuvat riittävällä nopeudella, jotta tavaran rahtaaminen Maasta Alshainiin ja takaisin on jollain tavalla järkevää, mutta joka tapauksessa reissu merkitsee yksisuuntaista aikamatkaa tulevaisuuteen. Alshain-planeetan samanniminen tähti on hitaasti kuolemaa tekevä jättiläinen, joka on sulattanut kiertolaisensa jääkuorta juuri riittävästi, että ihmisille on jäänyt kuivaa pintaa tallattavaksi. Planeetan alkuperäinen eläimistö kasvaa ja elää planeettaa peittävissä valtamerissä.
Alshainin tapaan Alas rakentuu viiden minäkertojan tarinan varaan. Jokainen heistä kokee saman tapahtuman, massiivisen maanpinnalta avaruuteen yltävän tornin romahtamisen. Mafalda oli tornissa turistioppaana, kun se romahti, Aami juuri poistumasta tornin kärkipään painottomasta hotellista. Tutkija Osiem nukkuu yhä huoneessaan ja jää loukkuun tornin irronneeseen yläpäähän. Tornin johtaja Ursana yrittää oikoa väärinkäsitystä ja huonoa kauppaa, mutta tulee myös jääneeksi loukkuun romahtavaan torniin. Viimeisen kertojan, nuoren Wolfamin, kautta lopulta selviää, mistä kaikesta oikeastaan oli kyse.
Näkökulmat lomittuvat kiinnostavasti toisiinsa, ja palapelin palat loksahtelevat paikalleen kirjan edetessä. Alshain-kirjan lukeneet jotain jo ennakolta tietävätkin, mutta muun muassa mukaan liittyvä erikoinen uskonnollinen lahko ja Alshain-planeetan poliittiset kuviot tuovat uusia jännitteitä tarinaan. Myös muutama Alshainista tuttu henkilö on mahdollista bongata matkan varrelta. Kerronnallinen ratkaisu - viisi minäkertojaa - on ajoittain haastava ja vaatii lukijalta keskittymistä. Samalla se kuitenkin tukee mysteerin tuntua ja auttaa lukijaa koukuttumaan juoneen yhä enemmän.
Alas on nopeatempoinen, hyvin rytmissään etenevä kirja, jonka lukemisesta nauttii. Mäkelän scifissä keskiössä ovat pienet, tavalliset ihmiset. Heidän arkipäiväiset huolensa katkaisee suuronnettomuus, jonka syistä ja seurauksista on vaikea saada mitään luotettavaa selville. Tornin romahtamisen tuoksinnassa ehditään pohtia niin ihmisten luovuutta ja älykkyyttä, yhteiskunnan rakenteita kuin parviälyäkin. Entä mitä siitä seuraa, kun ihmiskunta on lakannut laajenemasta yhä uusille planeetoille, tyytynyt osaansa ja luopunut seikkailuhengestä?
Kirja näyttää myös, miten pelottavaa ja harhaanjohtavaa voi olla keskittyä katsomaan vain yksilöä: samalla yhteisön voima unohtuu. Mitättömän ja vaatimattoman aliarvioiminen voi olla kohtalokas virhe. Alshain-saagan ehdottomasti omaperäisin ja mielenkiintoisin 'henkilöhahmo' onkin aivan muun rodun edustaja kuin ihminen. Mäkelä on lupaillut jatkolle jatkoa, joten on helppo jäädä odottelemaan mielenkiinnolla.