Brian Azzarello: Vartijat ennen: Koomikko ja Rorschach
Egmont 2013 - Risingin tietokannassa
Vartijat ennen on joukko minisarjoja, jotka sijoittuvat aikaan ennen Alan Mooren legendaarista Vartijat-sarjakuvaa. Alan Moore on ollut viimeiseen asti esiosia vastaan ja kommentoinut usein kärkkäästi teoksia mauttomaksi rahastukseksi. Albumien kyseenalaisesta taustasta huolimatta moni fani on kuitenkin ollut sarjoista kiinnostunut. Toinen suomennettu albumi sisältää kertomukset Vartijoiden mielenkiintoisimmista hahmoista: Koomikosta ja Rorschachista.
Molemmat albumissa olevat minisarjat on käsikirjoittanut Brian Azzarello. Hänet tunnetaan parhaiten tummasävytteisistä sarjakuvistaan, jossa väkivallalla on merkittävä rooli: tästä esimerkkinä mm. 100 Bullets -sarjakuva, josta Azzarello voitti Eisner-palkinnon. Azzarello vaikuttaakin oikealta valinnalta käsikirjoittajaksi, sillä molemmat albumin hahmot ovat juuri hänelle sopivan synkkiä.
Koomikko kertoo Kennedyn mahtisuvun kyljessä toimivasta supersankarista, joka käyttää voimiaan suvun poliittisten tavoitteiden edistämiseen. Supersankaruus on kuitenkin kyseenalaista, sillä Koomikko on luonteeltaan armoton.
Siinä missä muut suomennetut Vartijat ennen -sarjakuvat, Rorschach ei varsinaisesti keskity paljastamaan nimikkohahmon alkuperää. Sen sijaan kyseessä on tarina kauniita naisia murhaavan sarjamurhaajan ja alamaailman jengin hoitelemisesta. Rorschachista kertovan puoliskon ongelmana on se, ettei nimikkohahmoa itseään käsitellä tarinassa. Saman tarinan olisi voinut yhtä hyvin kirjoittaa jonkin muunkin synkän supersankarin, kuten Batmanin, Punisherin tai Daredevilin läpikäymäksi.
Molempien sarjojen ongelmaksi nousevat erot alkuperäiseen materiaaliin. Esimerkiksi Mooren Koomikko, jota tosin nähdään alkuperäisessä sarjakuvassa kovin vähän, on psykopaattinen murhaaja, joka kuitenkin yrittää olla sankari. Azzarello kuvaa hänet ennemminkin tasapainottomana mielipuolena. Kumpikin henkilöitymistä on järjiltään, mutta näiden luonteet ovat kovin erilaisia.
Ilman yritystä olla supersankari, kumpikin hahmoista olisi - kyseenalaisen supersankarin sijaan - jotain paljon pahempaa. Juuri tämä näkökulma tekee näistä hahmoista kiinnostavia. Kummankin kuvittajan, J. G. Jonesin ja Lee Bermejon, kädenjälki miellyttää silmää. Se on riittävän modernia, mutta onnistuu silti kunnioittamaan alkuperäisten Vartijoiden tyyliä.