Theo Lawrence: Salatun voiman kaupunki
Karisto 2013 - Risingin tietokannassa
Theo Lawrencen uusi nuorten dystopiasarja asettaa odotukset korkealle. Tarinan perusjuoni osoittautuu hyvinkin kuluneeksi: Romeon ja Julian jalanjälkiä seuraavat kahden kilpailevan rikkaan perheen perilliset, Aria Rose ja Thomas Foster. Nuoret ovat saaneet toisensa ja suvut ovat useita sukupolvia kestäneiden erimielisyyksien jälkeen viimein solmimassa rauhan, mutta Aria on menettänyt kaikki muistonsa salaa tapailemastaan komistuksesta. Nuoret kohtaavat ensimmäisen kerran Arian onnettomuuden jälkeen kihlajaisjuhlassa, mutta mikään Thomasissa ei tunnu 16-vuotiasta Ariasta tutulta saati rakkaalta.
Manhattan on jakautunut kahteen tai oikeastaan kolmeen osaan: yltäkylläiseen pilvenpiirtäjien huipulla sijaitsevaan Ylhäistöön, joka puolestaan on jakaantunut Rosen ja Fosterien kannattajiin, sekä Syvästöön, köyhien asuttamien, meriveden valtaamien katujen ja luhistuvien talojen sokkelikkoon. Syvästössä asuvat myös maagista voimaa hallitsevat mystikot, jotka aikoinaan olivat rakentamassa kaupunkia sellaiseksi kuin se nykyään on. Mystikoiden historia on pitkä ja värikäs. Monet, jotka pystyivät käyttämään voimaa, muuttivat maailmansotien aikana uuteen maailmaan amerikkalaisen unelman perässä.
Ennen arvostetut mystikot ovat nyt toisen luokan kansalaisia, joiden ihmisoikeuksista ei välitetä. Mystikoita ei edes pidetä oikeina ihmisinä. Heidän voimansa ovat ylemmän luokan mielestä uhkaavia ja niitä kerätään kaupungin energialähteeksi keinoja kaihtamatta. Mystikoihin viitataan jopa Matrix-tyyliin paristoina. Voiman kerääminen mystikoilta on kansan hallitsemista - se, jolla on voimaa, saa myös valtaa ja rahaa. Mystikoiden voimasta pystyy uuttamaan muotihuumetta Hilettä, jota myös Arian väitetään ottaneen yliannostuksen. Aria kohtaa Syvästössä seikkaillessaan mystikkopoika Hunterin ja tuntee yllättävää vetoa tätä kohtaan, vaikka ei aluksi myönnä tunteitaan edes itselleen.
Syvästössä asuvat mystikot ja muut yhteiskuntaluokaltaan pohjalla olevat saavat pienen toivon pilkahduksen, kun poliittisesti merkittävissä vaaleissa on Ylhästön ehdokasta, Thomasin veljeä Garland Fosteria, vastassa mystikko Violet Brooks. Pinnan alla kuohuu myös kapina: voimanpoistoista ja rekisteröitymisestä kieltäytyvät mystikot elävät maan alla, metrotunneleissa, suunnitellen kansannousua.
Teoksen suomennos oli paikoitellen todella heikko. Kiireellä on täytynyt olla vaikutusta, sillä monet virheet olisi voinut korjata kielenhuolto-ohjelmalla, mutta välillä on pakko ihmetellä myös suomentajan sanankäyttötaitoa. Esimerkiksi teoksen alkupuolella Aria on lähdössä cocktailtilaisuuteen, "kokkareille", josta on käytetty yksikkömuotona kokkareet, ei kokkarit.
Kirjan heikkous ei kuitenkaan ole pelkästään suomentajan vika, sillä juoni on erittäin ennalta-arvattava ja muistuttaa Rick Yanceyn Viidettä aaltoa siinä, miten molemmat koostuvat muilta lainatuista paloista järjestettynä uudeksi tarinaksi. Teoksen kuvaamassa yhteiskunnassa on paljon samaa kuin Veronica Rossin Paljaan taivaan alla ja Suzanne Collinsin Nälkäpeli -trilogioissa. Mukana on myös pakollinen kolmiodraama. Lukijaa alkaa jossain vaiheessa ärsyttää naiivi päähenkilö, joka sekin ilmiönä alkaa olla nuortenkirjoissa pakollinen klisee.
Salatun voiman kaupunki saa kaikesta huolimatta odottamaan sarjan jatko-osia. Kirja antaa uskoa siihen, että nyt kun miljöö ja hahmot on esitelty, voi Lawrence ammentaa enemmän omaa mielikuvitustaan tarinaan. Jos virheiden ohitse katsoo, näkee pohjalla kuplivan mahdollisuuden, josta voi syntyä jotain hienoa ja uutta.