Catherynne M. Valente: Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa
Gummerus 2013 - Risingin tietokannassa
Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa jatkaa Catherynne M. Valenten Syyskuu-nimisestä tytöstä kertovaa satukirjasarjaa. Kirjojen välissä on ehtinyt kulua vuosi Syyskuun ensimmäisestä vierailusta Satumaahan. 13-vuotiaan nuoren elämässä ei ole juurikaan tapahtunut muutoksia: hän tiskaa edelleen samoja vaaleanpunakeltaisia teeastioita, hänen isänsä on kaukana sodassa ja äiti rakentaa moottoreita tehtaalla. Koulussa Syyskuuta pidetään jopa omituisempana kuin aikaisemmin. Syyskuun salaiset seikkailunsa ovat muuttaneet häntä, vaikka kukaan ei oikein tiedä miten - hän vain tuntuu erilaiselta kuin muut.
Ainoa selvä ero on Syyskuun varjottomuus, sillä pelastaessaan Satumaata Syyskuu joutui luopumaan varjostaan, josta on sittemmin tullut Halloween (engl. Hollow Queen), alisen maailman kuningatar. Syyskuu pelkää toisinaan Satumaan olleen vain unta tai että hän on itse menettänyt järkensä. Varjon puuttuminen saa hänet kuitenkin uskomaan ihmeelliseen seikkailuunsa kirlisko Allun ja maridipoika Lauantain kanssa. Syyskuu kaipaa ystäviään, sillä todellisessa maailmassa hän on kovin yksinäinen. Sunnuntait ovat onneksi keitaita harmaan arjen keskellä: silloin hän viettää koko päivän äitinsä kanssa lukien kirjaa takkatulen äärellä, eikä hän ajattele Satumaata juuri lainkaan.
Kun Syyskuu lopulta ajautuu takaisin Satumaahan, hän huomaa jonkin olevan pielessä: varjot katoavat. On siis uuden seikkailun aika tilanteen oikaisemiseksi. Alamaailman pohjalla nukkuva prinssi Myrha on herätettävä. Syyskuun ei kuitenkaan tarvitse taittaa matkaa yksin, vaan kaksi tuttua, mutta hieman erilaista olentoa liittyy hänen seuraansa – Allun ja Lauantain varjot. Aluksi varjot tuntuvat kovin vierailta ja pelottavilta, kun hahmojen persoonallisuudestaan paljastuu salattuja puolia. Yksi tarinan opetuksista kiteytyy virkkeeseen: ”Ystävät voivat käyttäytyä oudosti ja tehdä epämiellyttäviä asioita, mutta se ei tee heistä muukalaisia.” Lisäksi Syyskuu tapaa koko joukon uusia ja varsin omintakeisia hahmoja, joista yksikään ei ole puhtaasti hyvä tai paha.
Valente ammentaa kertomukseensa raikkaasti satujen kerrontaperinnettä ja antiikin mytologioita. Hänen kielellisesti rönsyilevä teoksensa on kertomus ystävyydestä ja aikuiseksi kasvamisesta. Monitasoinen kirja vetoaa niin nuoreen kuin aikuiseenkin lukijaan. Syyskuu on modernin naisen tavoin aktiivinen toimija, jolle ei vain tapahdu asioita, vaan joka tekee itse. Hän ei ole enää sydämetön, vaan hänen nuori sydämensä on alkanut kasvattaa kukkivia oksia – etenkin kun Syyskuu ja Lauantai vaihtavat merenmakuisen ensisuudelman. Ana Juanin mielikuvituksellinen kuvitus lumoaa jälleen.
Suomentaja Sarianna Silvonen on tehnyt tälläkin kertaa loistavaa työtä: teksti soljuu kauniisti ja vaivattomasti. Suomennos on erityisen hyvä silloin, kun se ei vedä huomiota itseensä, vaan antaa tarinan virrata lukijan mieleen takertumatta pikkuseikkoihin. Erityisesti Satumaan olentojen nimeämisessä Silvonen on onnistunut astumaan Harry Potter -sarjan suomentajan Jaana Kapari-Jatan jalanjälkiin. Toivottavasti loputkin Satumaasta kertovat kirjat suomennetaan; sarjan kolmas osa The Girl Who Soared Over Fairyland and Cut the Moon in Two ilmestyi loppuvuodesta 2013.