Arvostelu: Viktor Martinovitš: Paranoia

Julkaissut / Kirja-arvostelut

Viktor Martinovitš: Paranoia

Like 2013 - Risingin tietokannassa

Scifi on hieman mystinen kirjallisuudenlaji: sen alla on monenmoista kirjaa varsin erilaisista aihepiireistä. Yksi tällainen kirja on Viktor Martinovitšin Paranoia. Kirjaa mainostetaan scifiksi siksi, että kyseessä on yhteiskuntakriittinen dystopia. Kirja ei sinällään käsittele tulevaisuutta tai teknologiaa. Tarinan juuretkin ovat vahvasti tässä päivässä ja totalitaarisen yhteiskunnan elämässä -  jopa siinä määrin, että Paranoian ensimmäinen painos katosi kirjakaupoista Valko-Venäjällä kaksi päivää ilmestymisensä jälkeen.

Tarina alkaa, kun aloitteleva kirjailija Anatoli Nevinski rakastuu sattumalta kauniiseen Elizavettaan. Rakkaudella on kuitenkin esteensä, sillä Elizaveta on turvallisuusministerin rakastajatar. Tästä seuraa kolmiodraama, jossa totalitaarisen yhteiskunnan turvattomuus tuodaan hyvin esille.  

Kirjassa on kolme osiota. Ensimmäisen keskipisteenä toimii kahden osapuolen rakkaustarina, toisessa tarinaa seurataan päähenkilöitä valvovien valtionagenttien tarkkailuraporttien kautta, ja lopulta ratkaisu näytetään Anatolin näkökulmasta.

Jokaisella osiolla on sekä vahvuutensa että heikkoutensa. Tarina sisältää paljon hienoja yksityiskohtia, kuten kekseliäs tapa käyttää tarkkailuraportteja ja ensimmäisessä osassa ihastuksen huuman kuvailu. Näiden onnistuneiden yksityiskohtien välillä on valitettavasti myös heikompaa kerrontaa, jossa ei tapahdu oikein mitään. On mahdollista, että tätä on käytetty tarkoituksenmukaisesti tehokeinona korostamaan hetkiä, jolloin sitten tapahtuukin. 

Lajityyppinsä sisällä Paranoia ei oikein pärjää vertailussa; dystopioiden joukossa on niin vaikuttavia teoksia. Paranoia ei ole yhtä periaatteellisesti mullistava kuten George Orwellin 1984 tai Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma. Se ei myöskään ole niin kuvaannollinen kuin Philip K. Dickin Hämärän vartija. Eikä Paranoia edes yritä olla. Se keskittyy kertomaan tarinaa, eikä kuvaamaan ideaa.

Scifiä tai ei, Viktor Martinovitšin Paranoialla on hetkensä. Tarina on kirjoitettu uskottavasti, ja totalitaarinen nimeämätön valtio on varsin mielenkiintoinen tapahtumapaikka. Kirja on tarttumisen arvoinen niille, joita jo alkuasetelma kiinnostaa.


Aiheeseen liittyviä keskusteluja
Aloita uusi keskustelu (Ei rekisteröitymistä - Vieraat tervetulleita)
Takaisin ylös