Ajan poluilla: Kotimaisten vaihtoehtohistorianovellien antologia
toim. Pasi Karppanen ja Laura Ahlstedt
Turun yliopiston Tieteiskulttuurikabinetti ry - Risingin tietokannassa
Ajan poluilla -antologia esittelee vaihtoehtohistoria-aiheisen kirjoituskilpailun parhaimmistoa. Ehkä juuri kilpailutausta on tehnyt kokoelmasta sangen tasalaatuisen verrattuna moniin muihin viime aikana julkaistuihin antologioihin. Ajan poluilla -kokoelman tarinat tuntuvat hämmästyttävän ehjiltä vaikeasta teemasta huolimatta. Vaihtoehtohistoria genrenä vaatii paljon taustatyötä ja osaamista kirjoittajaltaan, jotta muutokset historiaan tuntuvat lukijastakin mahdollisilta ja aidoilta.
Sosialistishenkisestä kannesta huolimatta novellit sijoittuvat yllättävän laajalle aikavälille Suomen historiassa. Toisaalta liikutaan Ruotsin vallan ajan Suomessa, toisaalta sotavuosissa ja ihan nykypäivässäkin. Monesti vaihtoehtoinen tulevaisuus on syntynyt jonkin taistelun tai kamppailun erilaisen lopputuloksen seurauksena. Kristinusko ei koskaan valloittanutkaan Suomea, vaan pakanuus säilyi nykypäivään, kuten kokoelman aloittavassa Laura Ahlstedtin novellissa Kuolleen miehen kengät. Tai Saksa sen sijaan valloitti, heti Venäjän tallaamisen luontaisena jatkeena, voitettuaan ensin toisen maailmansodan Jaakko Poikosen novellissa Sankariäidin häpeä.
Suurten kamppailujen lisäksi myös pienet, henkilökohtaisilta tuntuvat sattumukset voivat vaikuttaa historian kulkuun. Tätä lajia edustaa esimerkiksi häkellyttävän lyhyt, mutta kielellisesti ja ajatuksellisesti erittäin terävä Martti Punkerin Kyllä kansa tietää. Siinä eräältä mahdolliselta valtionpäämieheltä jää kokonainen elämä elämättä. Eräs toinen suurehko herra taas kokee nuoruudenrakkauden ja jättää muutamat sodat sotimatta Hanna Myllyksen kirjeistä koostuvassa tekstissä Seitsemän kaipaavaa kirjettä.
Erilaisuudessaan kiinnostavana mainittakoon vielä Jussi Katajalan novelli Jotta taidat suomen kielen. Siinä Suomi ei koskaan ole ollutkaan yhtenäinen valtio, vaan hiukan Balkanin mieleen tuova heimoalueiden sekamelska, jonka historia tuntee niin Savon kuningaskunnan kuin Hämeen sosialistisen tasavallankin. Eri heimojen vaiheisiin liittyy keskeisesti kunkin oman kirjakielen synty. Sattui nimittäin käymään niin, ettei jopa suorastaan ollut kaiken hajaannuksen alku, ettei eräs pappisoppilas Agricola koskaan saanut Raamatun käännöstään loppuun. Kiinnostavaa kyllä, Suomen sisäistä jakoa ja mahdollista sisällissotaa pyöritteli jo Mikko-Pekka Heikkinen parin vuoden takaisessa romaanissaan Terveiset Kutturasta. Mistähän teema lienee noussut ajankohtaiseksi?
Kokonaisuutena Ajan poluilla on mukavaa luettavaa. Novellien aiheet vaihtelevat kiitettävästi, ja monessa niissä on tavoitettu hyvän novellin tunnusmerkit: tarinan ytimekkyys ja idean kiinnostavuus heti ensimmäisistä riveistä alkaen. Yksittäisinä novelleina teksteistä saattaisi jäädä turhan vieras jälkimaku, sillä vaihtoehtohistoriaan genrenä ja novellien esittelemiin, utopistisiinkin ideoihin voi olla hiukan vaikea suhtautua. Kokoelmana ne kuitenkin tukevat toisiaan ja antavat lukijalle hyvän mahdollisuuden sukeltaa erilaiseen Suomen historiaan.