Andrzej Sapkowski: Tulikaste
WSOY 2014 - Risingin tietokannassa
Vuoden Noituri-annos on jälleen täällä; Geraltin seikkailut ovat jatkuneet viidenteen osaan. Tulikaste on kahden edellisen osan tapaan yhtenäinen tarina, vaikkakin jotkin romaanin osista voisi tulkita tarinaan piilotetuiksi novelleiksi.
Geraltin adoptoima Ciri on yhä huomion keskipiste. Cintran kuningashuoneen ainoana elossa olevana perillisenä hänen kauttaan on saatavissa ote koko alueen politiikkaan. Geralt ei ihmisten riidoista välitä ja haluaisi välttää koko sotkun. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä muun muassa Nilfgaardin keisarilla on Ciri tähtäimessään. Hän aikoo mennä naimisiin tämän kanssa ja siten yhdistää Cintran omaan valtakuntaansa.
Geraltin on lähdettävä pelastamaan ottotyttärensä samalla kun koko alue on ajautumassa sotaan. Apunaan hänellä on bardi Valvatti ja metsästäjä Milva. Näiden kolmen etsintäretki on kirjan ydin. Se ei kuitenkaan ole kirjan ainoa juonilanka, sillä paljon aikaa kuluu myös Cirin ja velhojen asioiden seuraamiseen.
Tunnelmaltaan kirja on hieman erisävyinen kuin edellinen. Tässä osassa Geralt on jälleen suuremmassa roolissa. Edellisessä kirjassa pinnalla olleet poliittiset juonet ovat edelleen läsnä, mutta niiden tapahtumat jäävät enemmän kulisseihin.
Kirjan hahmot ovat edellisten osien tapaan hyvin luotuja. Jokaisella on oma maailmankuvansa, jonka kautta henkilö katsoo tapahtumia. Erityisesti naishahmot erottuvat edukseen. Niin tuorein tuttavuus Milva kuin Cirikin tuntuvat ehjiltä hahmoilta, joita on helppo ymmärtää.
Sapkowskin kerronta on varsin sulavaa. Hän kuljettaa tarinaa hyvin usein pelkällä dialogilla, jota sitäkään ei turhia venytellä. Keskustelut etenevät vauhdikkaasti ja lukijan mielenkiinto pysyy kuin liimattuna. Sapkowski ei myöskään pelkää pysähtyä maalailemaan ympärillä olevaa maailmaa:
"He kahlasivat Inan yli. Sitten he ratsastivat oikeaa rantaa pitkin, koko ajan joen varressa pysytellen, yli matalien, umpeenkasvaneiden sivujuopien, läpi pajukkojen ja vanhojen, kuivuneiden uomien, niittyjen ja soiden, joilta kantautui sammakoiden kurnutusta ja näkymättömien sorsien ja heinätavien kaakotusta." s.254
Otteen kaltaiset pitkät kuvailut rauhoittavat tunnelmaa ja luovat hyvän kontrastin keskusteluvetoisille kohtauksille.
Tulikaste on onnistunut jatko-osa. Se ei toista jo nähtyä, vaan sen sijaan uskaltaa muuttaa tunnelmaa ja kuljettaa juonta tehokkaasti eteenpäin. Kirja kaappaa otteeseensa ensisivuilla ja pitää koukussa viimeiseen kappaleeseen asti.