Veronica Roth: Kapinallinen
Otava 2014 - Risingin tietokannassa
Moni saattaa tarttua epäileväisesti Veronica Rothin dystopiatrilogian toiseen osaan sen perusteella, kuinka negatiivista palautetta englanninkielisen version jo lukeneilta on voinut kuulla. Hyvä onkin varautua siihen, ettei Kapinallinen pääse samalle tasolle kuin edeltäjänsä Outolintu. Kapinallinen maistuu perinteiseltä sarjan keskimmäiseltä osalta. Kyseessä ei kuitenkaan ole huono teos, vaikka vauhdikkaan ensimmäisen osan jälkeen se voikin tuntua kovin tasapaksulta. Vaarasta ja vauhdikkaista tilanteista ei nytkään ole puutetta. Kirja vie mukanaan ja sitä on vaikea laskea käsistään.
Tarina jatkuu suoraan siitä, mihin edellinen kirja päättyy: junan vaunuun, jonne protagonisti Tris on päätynyt pienen ryhmänsä kanssa. Mukana ovat hänen veljensä Caleb, rakastamansa poika Neljä/Tobias, isänsä Marcus sekä rottamainen Uskalias Peter. Toisessa osassa lukija pääsee kurkistamaan aiemmin vähän vieraammaksi jääneiden osastojen väkeen ja arkeen. Sopuisa, Rehti ja Terävä pääsevät nyt esille arvostamine ominaisuuksineen.
Terävä ja puolet Uskaliaasta ovat liittoutuneet yhteen uuden tulevaisuuden muovaamiseksi. Suurin osa Vaatimattomista on tapettu simulaation ohjaamien sotilaiden avulla. Loput Trisin vanhasta osastosta on hajaantunut ympäriinsä Osattomien ja Sopuisten suojiin. Osattomilla on kuitenkin omat suunnitelmansa uudelle maailmanjärjestykselle, jossa ihanteellisesti vanhat osastorajat poistettaisiin.
Tris on syvästi murtunut jouduttuaan tappamaan ystävänsä Willisin, kun tämä oli simulaation hallinnassa. Hän ei pysty tarttumaan aseisiin, koska näkee tuon tapahtuman yhä uudelleen. Tris pelkää menettäneensä uuden osastonsa vaatiman tärkeimmän ominaisuutensa: rohkeuden. Samaan aikaan Tobias huomaa rakastamassaan tytössä pelottavia muutoksia. Hän näkee, kuinka Tris on valmis vaarantamaan oman henkensä muiden puolesta. Uhrautuvaisuus on Vaatimattomien ominaisuus, kun taas nopea ongelmaratkaisukyky, Trisin kolmas taipuvuus, on Terävien ominaisuus. Sarjan toisessa osassa Tris oppiikin lisää siitä, mitä on olla divergentti, poikkeava.
Kapinallisen särkynyt päähenkilö tuo mieleen Suzanne Collinsin Katnissin tai Stephenie Meyerin Bellan. Sarja on tukevasti nuorten dystopian kaanonissa, sillä teoksista löytyy yhtäläisyyksiä muiden muassa Lauren Oliverin ja Ally Condien trilogioihin. Kirjailija tietää kohderyhmänsä, mutta on onnistunut kirjoittamaan teoksen, johon myös aikuinen lukija tarttuu. Trisin ja Tobiaksen rakkauteen muodostuu ryppyjä, ongelmien hiomia särmiä, jotka parin on selvitettävä ennen kuin jommalle kummalle käy huonosti.
Kirja päättyy suureen paljastukseen, joka koukuttaa lukemaan trilogian päätösosan. Rivien välistä lukija on jo toisaalta saanut vihjeitä tästä piilotetusta totuudesta sarjan kahden ensimmäisen osan mittaan. Toisen kirjan muutamat yksityiskohdat ovatkin hyvin silmiä avaavia. Loppukäänne saa Kapinallisen tuntumaan uskottavammalta kuin Outolintu ja tuo siihen jotain samaa Hugh Howeyn menestyksekkään Siilon kanssa.