Ursula K. Le Guin: Neljä anteeksiantoa
Vaskikirjat 2014 - Risingin tietokannassa
Jyrki Iivosen suurtyö Ursula K. Le Guinin hainilaiskirjojen suomentamisen parissa täydentyi hienosti, kun Vaskikirjat julkaisi neljän novellin kokoelman Neljä anteeksiantoa (Four Ways to Forgiveness, 1995). Iivosen käännös tekee kunniaa Le Guinin alkuperäiselle maailmalle ja kerronnalle, joten kyseessä on vielä yksi hieno avaruuslento Hainiin.
Hainilainen universumi on kolme miljoona vuotta vanha sivilisaatio, joka on levittäytynyt useisiin maailmoihin ja aurinkokuntiin, myös hyvin tuntemaamme Maahan. Neljän anteeksiannon novellit sijoittuvat naapuriplaneetoille Werel ja Yeowe kaukana sekä Hainista että Maasta. Tähteinvälinen Ekumeni elää vakaita päiviään, avaruusalukset kulkevat lähes valon nopeudella ja jopa kaukaiset sivilisaatiot ovat löytämässä Ekumenin välittämän rauhan ja sivistyksen aatteet.
Werelin ja Yeowen lähihistoria on kuitenkin verinen. Werel on vanha orjanomistajien planeetta, jossa yhteiskunta yhä jakautuu omistajiin ja omistettuihin. Yeowe on käynyt läpi raskaita sotavuosia vapautuakseen ensin wereliläisistä omistajistaan, sitten paikallisista pyrkyreistä. Ekumeni ei puutu tällaisiin selkkauksiin aseellisesti, vaan pyrkii välittämään rauhaa diplomatian keinoin. Muutos on kuitenkin hidas, ja pitkään jatkunut sorto ja vihanpito kysyvät paljon aurinkokunnan kansalaisilta. Näistä konflikteista nousevat yhdistävät teemat: yhteisymmärryksen löytäminen, toisten kunnioittaminen, anteeksiannon ja sovinnonteon jalo taito, sekä rakkaus yli rotu- ja kulttuurirajojen. Novellien tarinat liittyvät toisiinsa löyhästi, mutta teemoiltaan ne tukevat toisiaan ja tarjoavat eri tarkastelunäkökulmia yhteisiin aiheisiinsa.
Ensimmäisessä novellissa tavataan vanha yeowelainen nainen Yoss, joka asuu yksin suolla kettukoiran ja kissan kanssa. Hänen päivänsä täyttyvät yrityksistä toteuttaa sopivakseen katsomaa erakoitunutta vanhuutta ja ruoan ja lämmön hankkimisesta itselleen ja lemmikeilleen. Suolle myös muuttaneen, entisen kapinapäällikkö Abberkamin sairastuminen muuttaa Yossin arjen. Kahden vanhuksen elämäntarinoissa tiivistyvät Yeowen historian raa'at vaiheet, menetys ja häpeä omasta voimattomuudesta.
Toisessa novellissa päähenkilönä on nuori ja innokas Solly, Maasta kotoisin oleva Ekumenin diplomaatti. Vahingokseen hän saa komennuksen Werelin syrjäiseen kuningaskuntaan nimeltä Gatay, joka on vielä Werelin keskushallintoakin vanhoillisempi. Gatayn naiset pysyvät syrjässä yhteiskunnasta, eivätkä mielellään edes näyttäydy julkisesti. Orjien asema ei ole juurikaan parempi. Vapaasta Maasta tuleva Solly kohtaa hankaluuksia ja suoranaisia vaaroja uuden asemansa omaksumisessa, eikä tilannetta ainakaan helpota jäyhä mutta ylisuojeleva, armeijaklaaniin jo syntymästään kuulunut Teyeo, joka määrätään Sollyn henkivartijaksi ja valvojaksi. Kuten vanhat Yoss ja Abberkam suolla, myös nuoret ja yhä elämänsä alussa olevat Solly ja Teyeo joutuvat käymään läpi useita vaiheita, ennen kuin he löytävät keskinäisen luottamuksen.
Kolmas novelli kertoo Ekumenin työntekijästä, historioitsija Havzhivasta, joka syntyy Hainin viattomalla maaseudulla mutta päätyy pettymysten ja menetysten jälkeen lähtemään kauas Yeowelle. Omistajistaan vapautuneet orjat sortavat nyt oman kansansa naisia, ja Havzhiva joutuu näkemään koko pitkän matkan tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Hän liittoutuu paikallisten naisten kanssa ja yrittää vaikuttaa tilanteeseen yhteiskunnan sisäpuolelta: ei ulkoa, ei arvovaltaisesti, kuten kaikki tuntuvat Ekumenin lähettiläältä odottavan. Yeowesta myös Havzhiva löytää lopulta merkityksen elämälleen, jota ovat tähän asti kuvittaneet lähinnä pettymykset turvallisesta ja vapaasta kotiplaneetasta huolimatta.
Neljäs novelli on Rakamin, wereliläisen orjanaisen, omaelämäkerta. Rakam käy tarinassaan läpi lapsuuttaan ja nuoruuttaan orjanomistajien tilalla, kohtaamaansa väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä, vapautumistaan ja pakoaan suureen tuntemattomaan. Jos aiemmissa novelleissa korostuivatkin ihmiskohtalot, Rakamin tarina on riipaiseva. Samalla se nivoo kiinnostavasti yhteen myös aiemmista novelleista tuttuja henkilöitä. Tämän takia novellit kannattaakin ehdottomasti lukea järjestyksessä.
Le Guinin teokset puuttuvat niin yhteiskuntaan, rotuun kuin kulttuuriinkin. Hainilaisen maailmankaikkeuden monipuolisuus avaa silmiä, ja monet novellien esiin tuomat teemat ovat totta ja hyvä tiedostaa myös meidän aikamme Maassa. Epäoikeudenmukaisuuden ja yhteiskunnan ongelmien kuvaajana Le Guin onkin aivan omaa luokkaansa. Antropologinen, pehmeämpi scifi sopii hyvin myös perinteisemmän fantasian ystäville. Le Guinin kerronta on luontevaa ja mukaansatempaavaa; hän luo henkilöhahmoistaan todellisia, kiinnostavia ihmisiä, joilla on taustansa, motiivinsa ja intohimonsa.
Laadukkaan suomennoksen ansiosta kirja kannattaa ottaa lukulistalle uudelleenkin, vaikka englanninkielinen alkuteos olisi jo tuttu. Ekumenin vakaisiin päiviin sijoittuvana Neljä anteeksiantoa on myös helppo aloituskirja lukijalle, joka ei ole aikaisemmin tutustunut Hainin romaaneihin: Pimeyden vasempaan käteen, Osattomien planeettaan, Rocannonin maailmaan ja moniin muihin.