Mary Hoffman: Stravaganza - Miekkojen kaupunki
Tammi 2014 - Risingin tietokannassa
Mary Hoffmanin rinnakkaistodellisuuteen matkaavista nuorista kertova kirjasarja on saanut kuudennen ja viimeisen osansa. Miekkojen kaupungin pääosassa on jälleen yksi Barnsburyn koulun oppilasta: Laura, joka viiltelee itseään. Jokaisella valitulla matkaajalla, stravagantilla, on ollut jonkinlainen ongelma elämässään. Aiempien osien kaavaa noudattaen Laura saa käyttöönsä talismaanin, jonka avulla pääsee reaalimaailman Italiaa muistuttavaan, 1500-luvun sisarversioon Taliaan.
Stravaganza-sarjan teokset kuuluvat niihin, joissa nuorten harteille asetetaan tehtäviä tilanteissa, joissa aikuiset tuntuvat omituisen voimattomilta. Matkaajien on yleensä pelastettava jonkin Talian kaupungin asukkaat tai autettava jotakuta heistä. Edellisessä osassa Laivojen kaupunkiin Classeen matkanneen Isabelin tehtävänä oli auttaa kaupunkia meritaistelussa, Laura puolestaan päätyy sisällissodan kahtia repimään Fortezzaan.
Verenvuodatus on väistämätöntä, eikä ole sattumaa, että juuri viiltelijä päätyy Miekkojen kaupunkiin. Sarjan päätösosassa stravagantit pohtivat paljon sitä, kuinka oikea ihminen löytää aina talismaaninsa ja kuka tai mikä heidät valitsee. Sana stravaganza tulee todennäköisesti italiasta, jossa se tarkoittaa oikkua, typeryyttä, hulluutta tai mielettömyyttä, mutta myös hienoa esitystä. Toisen selityksen mukaan termi olisi johdettu englannin kielen sanasta extravagant, joka pohjaa latinan epätavallista tai poikkeavaa ja vaeltajaa tarkoittavista sanoista. Näin avattuna saa sarjan nimi hyvän selityksen myös suomalaiselle lukijalle.
Miekkojen kaupunki on paitsi seikkailukertomus, myös kuvaus nuoresta rakkaudesta odottamattomassa tilanteessa. Teoksessa seurataan myös maailmasta toiseen siirtyneen Lucianon (ent. Lucienin) ja Bellezzan herttuattaren Ariannen hääsuunnitelmien etenemistä. Otteessaan pitävässä ja jopa hengästyttävän vauhdikkaassa kirjassa on paikoin sorruttu kliseisiin, eikä nuorten käyttäytymisen kuvaaminen aina ole täysin luontevaa.
Miekkojen kaupunki tavoittaa paljon sarjan ensimmäisen osan Naamioiden kaupungin tunnelmasta, joka sarjan keskivaiheen osissa oli hieman hukassa. Teos on varsin viihdyttävä kokonaisuus kahdessa maailmassa ongelmia ratkovista nuorista. Päätösosan loppu jättää runsaasti avoimia kysymyksiä, joihin on tuskin tulossa vastauksia. Tapa, jolla viimeiset luvut kasaavat punaisia lankoja antaisi olettaa, että luvassa olisi vielä yksi teos, mutta kenties kirjailija päätti jättää lukijansa hänen kannaltaan kaikkein toivotuimpaan tilaan: haluamaan lisää.