Sally Green: Puoliksi paha
Gummerus 2014 - Risingin tietokannassa
Sally Greenin Puoliksi paha -trilogia palauttaa nuorten spekulatiivisen kirjallisuuden dystopia-aallon ja avaruusmatkojen jälkeen sinne, mistä koko juttu tuntui alkaneenkin: Harry Potterin Englantiin. Tällä kertaa tosin jästejä kutsutaan nurjiksi, Lontoossa ei majaile taikaministeriö vaan valkoisten noitien neuvosto, ja noitien lapset käyvät ihan tavallisia kouluja. Yhteiskunnassa vaikuttaa sama taikovien ja ei-taikovien kahtiajakoisuus, vaikka Greenin luomus jääkin Rowlingin maailman yksityiskohtaisuudesta pitkälle jälkeen. Ja siinä missä Harry Potter kumppaneineen taisteli pahuutta vastaan, Greenin tarina pyrkii leikkimään hyvän ja pahan erilaisilla näkökulmilla.
Trilogian samannimisen avausosan päähenkilönä tavataan teini-ikäinen Nathan, joka on syntynyt nelilapsisen perheen nuorimmaiseksi ja sisaruksistaan poikkeavaksi lapseksi. Nathanin äiti on valkoinen parantaja, mutta isä aikakautensa pelätyin ja jahdatuin musta noita, jonka tappolistalta löytyy niin lapsia kuin merkkihenkilöitäkin. Asetelma ei lupaa hyvää yhteisössä, jossa sukupolvet ja verenperintö ratkaisevat, kuka olet ja millaiseksi tulet. Nathan suljetaankin heti alkuun noitayhteiskunnan ulkopuolelle, ja hänelle tehdään lapsesta pitäen selväksi, kuinka erilainen, vaarallinen ja iljettävä hän on.
Tämän kaikkea muuta kuin tasapainoisen lapsuuden jälkeen Nathan teljetään teininä häkkiin, ja ihan vain varmuuden vakuudeksi hänet piestään säännöllisin väliajoin. Kirjan tarina noudattelee pitkälti Nathanin pakoyrityksiä ja kamppailua vangitsijoitaan vastan, jotka ovat tai joiden ainakin pitäisi edustaa puhtaan valkeaa taikuutta. Väkivaltaisempaa porukkaa saa hakea: kaikki kirjan kohtaukset eivät sovi perheen pienimmille tai heikkohermoisimmille, ja perusteettomasta väkivallasta syntyykin kirjan ehkä luotaantyöntävin elementti. Se on hiukan harmi, sillä muuten tarina nappaa kiinnostavalla tavalla mukaansa.
Nathanin elämän valopilkkuja ovat mummi, joka tietää asioista enemmän kuin paljastaa, sekä veli ja sisko, jotka eivät kavahda puolisisaruksensa tummanpuhuvaa olemusta. Suurin osa tarinankerronnasta keskittyy kuitenkin Nathanin olemassaolon ja valkoisten noitien edustaman ulkomaailman väliseen ristiriitaan. "Valkoisuudella" ei myöskään tunnu olevan mitään tekemistä henkilön lähtökohtaisen hyvyyden kanssa, mistä Puoliksi paha ammentaakin kiinnostavimmat teemansa. Noitien yhteiskunta on jumittunut koston kierteeseen, jossa surmaan vastataan surmalla ja väkivaltaan väkivallalla. Nähtäväksi jää, onnistuuko Nathan kahta erilaista maailmaa yhdistävänä noitana katkaisemaan kahden rinnakkain elävän noitakansan pitkän vihanpidon.
Greenin kieli on väkevää ja pääsee oikeuksiinsa kuvaillessaan Nathanin fyysisiä kokemuksia. Päähenkilön sielunmaisemaa sen sijaan valotetaan vähän, eikä sukulaisuussuhteiden ristiriita tunnu vaivaavan niinkään Nathania itseään, vaan aivan muita ihmisiä. Toki kaipuu poissaolevan isän luo on läsnä, ja toive inhimillisestä kosketuksesta -- ja ehkä ripaus romantiikastakin -- vaivaavat myös aikuiseksi kasvavan Nathanin mieltä. Trilogian ensimmäinen osa on helppo lukaista läpi kertaistumalta, ja lopetus jättää riittävästi kysymyksiä auki, jotta seuraavankin osaan Puoliksi villi tulee tarttuneeksi.