Arvostelu: Anu Holopainen: Ihon alaiset

Julkaissut / Kirja-arvostelut

Anu Holopainen: Ihon alaiset

Karisto 2015 - Risingin tietokannassa

Fantasiamaailmojen vahvojen naishahmojen luojan Anu Holopaisen uusi teos sijoittuu tulevaisuuden Suomeen, mutta hyvin erilaiseen maailmaan kuin häneltä lähes kymmenen vuotta sitten ilmestyneessä teoksessa Molemmin jaloin. Ihon alaiset on kauneusleikkausdystopia, joka vertautuu Scott Westerfeldin teokseen Uglies. Molempia tulevaisuuskuvia yhdistää esimerkiksi nukkemainen naiskuva: ihanteeseen kuuluvat suuret, viattomat silmät, korkeat poskipäät ja muhkeat huulet.

Westerfeldin maailmassa kauneusleikkaus on initiaatioriitti lapsuudesta aikuisuuteen, Holopaisella leikkaukset ovat suosiostaan huolimatta vielä vapaaehtoisia: miksei mennä leikkaukseen, kun palvelut ovat helposti saatavilla. Kauneudella saa näkyvyyttä ja paremman sosiaalisen statuksen. Geneerisen kauneuden tavoittelun lisäksi myös sarvet, anime-tyyli sekä haltijakorvat ovat monien muokkaajien mieleen.

Ihon alaisissa esitellään viisi nuorta. Heistä eniten esille nousee Jare, 17-vuotias keskisuomalainen poika, joka ei malttaisi odottaa kunnes on täysi-ikäinen ja pystyisi laillisesti itse päättämään omista leikkauksistaan. Monien hänen ystäviensä vanhemmat ovat antaneet luvat pieniin leikkauksiin jo nuoremmalla iällä, mikä hiertää 3D-meikkeihin turvautuvaa teiniä. Kuuluisa muotibloggaaja Zeena puolestaan seuraa viimeisimpiä kauneustrendejä ja vaihtaa kasvojaan yhtä usein kuin joku toinen verhoja.

Yhdeksäsluokkalainen PlastikPrincess on bloggaaja, joka äitinsä tietämättä - tai välittämättä - rahoittaa InstaPlast-automaateissa tekemänsä pienet, mutta sitäkin epämääräisemmät kauneusleikkauksensa työskentelemällä ilolintuna. Yliopisto-opiskelunsa tanssimisella kustantava Inka on luomu, leikkauksilla muokkaamaton 19-vuotias. Hänet voi nähdä luonnonmukaisiin esiintyjiin erikoistuneella klubilla ilman rihmankiertämää salin ollessa täynnä muovinaamoja. Luomuaktivisti Matias vastustaa äänekkäästi esteettistä kirurgiaa.

Holopainen yhdistelee teoksessaan kerronnan sekaan eri tekstilajeja, kuten chat-keskusteluja, blogipostauksia ja litteroituja tv-ohjelmien pätkiä. Ne, yhdessä usean kertojaäänen kanssa, antavat hyvän kuvan siitä maailmasta, joka teoksessa esitetään. Holopainen yllättää mielikuvituksellisella ja paikoin myös varsin värikkäällä kielellään, sillä hän ei piiloudu eufemismien tai metaforien taakse, vaan sanoo suoraan, kun on esimerkiksi kyse seksistä. Hänen kuvaamansa nuoret ovat uskottavia aina käyttämäänsä futuristista teknologiaa myöten.

Ihon alaisten Suomessa jopa ala-asteikäisillä tytöillä voi olla rintaimplantteja. Alaikäiset Barbie-nuket ovat arkipäiväisiä: pelottava, mutta kenenkään kyseenalaistamaton osa maailmaa. Romaania voikin siis pitää kritiikkinä muun muassa lasten liian varhaisen seksualisoimiseen kuin myös mielipiteen ilmaisuna median esittämään kauneusihanteeseen. Joillakin hahmoista tuntuu olevan alati muuttuvien trendien johdosta jopa dysmorfisen ruumiinkuvan häiriöitä, sillä paranteluvaihtoehtona löytyy myös navan poisto.

Holopainen on jälleen onnistunut kirjoittamaan ajatuksia ja mielipiteitä herättelevän teoksen, joka onnistuu genressään: luomaan pelottavan tulevaisuuskuvan, jota haluaa estää toteutumasta. Osa teoksen esittämistä uhkakuvista on jo todellisia, tutkimusten mukaan esimerkiksi pitkät ja kauniit ihmiset saavat parempia työpaikkoja sekä korkeampaa palkkaa kuin lyhyet ja kauneusihanteen ulkopuolelle rajatut ihmiset. Vaikka ulkonäkö onkin kenties ensimmäinen asia, jonka toisessa ihmisessä huomaa, yleiset asenteet voivat vielä muuttua.


Aiheeseen liittyviä keskusteluja
Aloita uusi keskustelu (Ei rekisteröitymistä - Vieraat tervetulleita)
Takaisin ylös