Maria Carole: Tulen tyttäriä
Osuuskumma 2014 - Risingin tietokannassa
Kaiken suomikummallisen keskellä Maria Carolen Tulen tyttäriä on tarina piristävän perinteisestä fantasiamaailmasta, jossa ylväät kaupungit seisovat vuorten rinteillä ja idästä uhkaavat kylmyyden vaarat. Hiukan Anu Holopaisen romaanien tapaan pääosassa ovat ennen kaikkea naiset ja naiseus: sopeutuminen maailmaan, oman onnen ja oman paikan etsiminen.
Kirja nojaa pitkälti henkilöihinsä, joilla jokaisella on jotain vialla elämäntilanteessaan. Naarni on puolijumala, soturi ja tulen sukua, mutta tyytymätön sotilaselämään ja halukas asettumaan aloilleen. Ikävä kyllä palvelusaikaa on vielä jäljellä, eikä siitä noin vain lipsuta. Tulen nuori tytär Livia pelkää isänsä sanelemia ehtoja tulevalle avioliitolle. Ihminen Emma sen sijaan elää mökissään erämaan keskellä seuranaan lähinnä sudet ja pieni poikansa. Naisten tiet risteävät, kun kukin heistä ryhtyy ottamaan askeleita määrätäkseen itse oman elämänsä suunnan.
Feministisistä ja yhteiskunnallisista teemoista nouseva kirja voisi sanoa paljonkin, mutta keskittyy lopulta lähinnä henkilökemioihin. Tulen tyttärien maailmassa vapaa seksuaalisuus ja naisen ammatillinen asema vaikkapa sotilaana ovat mahdollisia, mutta lasten sukupuoleen katsomatta tulee totella vanhempiaan. Eikä suhde vanhempiin välttämättä ole mutkaton, erityisesti jos isänä sattuu olemaan tulen jumala.
Kirjan anti jää lopulta kevyemmäksi kuin sen rakentama maailma antaisi odottaa. Toisaalta viipyilevä, vahvasti kertojan näkökulmaan keskittyvä kerronta on kiehtovaa, toisaalta taas suurempi tarina jää ihmissuhdekiemuroiden peittoon. Ketä kiinnostaa, kuka nukkuu yönsä kenenkin vieressä, kun ratkaistavana ovat jumalien valta, taikuuden tuhatvuotinen historia ja muinaiset salaisuudet? Tarinalla on kaikki eeppisen fantasian ainekset, vieläpä mukavan feministissävytteisessä hengessä, mutta kirja tyytyy vähempään ja rysäyttää oman tarinansa kasaan jo ennen aikojaan. Esikoisteoksia harvoin voi moittia riittämättömästä kunnianhimosta, mutta tämän kirjan kohdalla mitään muutakaan ei voi sanoa.
Tarinan ja henkilöhahmojen ansiosta kirjaan kannattaa kuitenkin tutustua. Maailma kaipaa monin paikoin lihottamista ja monista yksityiskohdista lukijan tekisi mieli tietää lisää. Keitä vastaan puolijumalien armeija taistelee? Mistä jumalat ovat tulleet ja keitä he oikeastaan ovat? Tapahtuuko jossain jotain suurempaa, jossa tämän kirjan henkilöhahmot ovat vain palapelin paloja? Lukijalle, joka kaipaa fantasiaa ilman maailmanpelastusoperaatioita, tämä kirja tosin lienee nappivalinta. Me muut voimme jäädä odottamaan, jahka Carole haluaisi palata maailmansa pariin myöhemminkin.