Blake Crouch: Wayward Pines: Ei pakotietä
Tammi 2015 - Risingin tietokannassa
Blake Crouch on yksi amerikkalaisen verkkokirjakauppa Amazonin synnyttämistä menestyjistä. Saatuaan tarpeekseen kustantajista Crouch päätti julkaista esikoiskirjansa sähkökirjana Amazonin kindle-käyttäjille. Päätös osoittautui oikeaksi ja nyt miehen nimen alta löytyy Amazonista toistakymmentä kirjaa sekä lukuisia novelleja ja yhteistyöprojekteja. Miehen viimeisin tuotos on Wayward Pines, joka on ensimmäinen osa trilogiaa ja siitä tehty televisiosarja pyörii tällä hetkellä Suomessakin.
Salaisen palvelun agentti Ethan Burken päivä alkaa kuten monen muunkin toimintasankarin. Hän makaa oudossa paikassa ruhjottuna ja muistissakin on miehenmentäviä aukkoja. Päivä ei jatku sen paremmissa merkeissä ja lopulta Burke päätyykin Wayward Pines -nimisen pikkukaupungin sairaalaan vuodeosastolle. Sairaala vain vaikuttaa yhtä epätodelliselta kuin sitä ympäröivä omakotitaloidyllikin: kaupunkia hallitsevaa sheriffiä ei saa millään kiinni eikä kukaan ole halukas auttamaan Burkea tämän ahdingossa. Muutaman väärinkäsityksen ja lyhyen pakoretken päätteeksi Burke löytääkin itsensä uudelleen sairaalan vuodeosastolta. Tällä kertaa hoitohenkilökunta ei vain ole yhtä ystävällistä. Wayward Pinesissä on siis jotakin pahasti pielessä.
Blake Crouch kirjoittaa nopeatempoista ja konekivääritulen nopeudella etenevää tekstiä, joka hidastaa vauhtiaan vain väkivallan kuvauksissa. Kirjan sankari Burke kivunsietokyvyltään lähes yli-ihmismäinen, sillä häntä hakataan, pistetään, huumataan, viillellään ja silvotaan sivutolkulla, mutta aina hän nousee ja jatkaa epätoivoista pakoaan Wayward Pinesistä. Burke olisi taustansa puolesta kiinnostava hahmo, sillä hän on entinen Fallujahissa kidutettu sotavanki eikä hän siviilielämässä aviomiehenäkään varsinaisesti ole loistanut. Valitettavasti Crouch ei kirjailijana vaivaudu rakentamaan rikkonaisesta sankaristaan mitään kiinnostavaa, vaan pääpaino on toiminnassa ja etenkin väkivallassa. Muut henkilöt kirjassa ovat lähinnä juonen kulkua edistäviä statisteja ilman mitään mieleenpainuvia piirteitä. Toisaalta harvoin he montaa sivua hengissä pysyvätkään.
Ahkeramman spefilukijan kannalta kirjassa ei ole mitään suurta ideaa tai ainakaan sellaista käännettä, jota harrastuneempi yksilö ei arvaisi jo vähintään tarinan puolessa välissä. Samantyyppisiä suljettuun pikkukaupunkiin sijoittuvia kauhutarinoita löytyy vaikka kuinka monta niin kirjoina kuin televisiostakin. Kirjan loppupuoli lupailee kyllä jo ihan kiinnostaviakin visioita, mutta sitten lopun käänteet saavat lukijan pelkäämään pahinta, eli sitä että tulevien kirjojenkin tarinat pysyttelevät Wayward Pinesin lumetodellisuudessa. Toivotaan kuitenkin, että Crouch välttää tämän keskiluokkaisen jännärin perusratkaisun ja keskittyy jatko-osissa ravistelemaan lukijaa muullakin kuin ääriväkivallan kuvauksella.