Sergei Lukjanenko: Viimeinen partio
Into 2015 - Risingin tietokannassaVenäläisen Sergei Lukjanenkon Yöpartio-sarja on edennyt neljänteen osaansa. Alun perin vuonna 2005 ilmestynyt Viimeinen partio oli pitkään sarjan viimeinen, mutta seitsemän vuotta myöhemmin sarja jatkui. Kuudes osa, Uusi partio, saadaan suomeksi ensi vuonna.
Tällä kertaa valon etua ajava Yöpartion Anton Gorodetski joutuu lähtemään selvittämään venäläismiehen murhaa Skotlantiin. Murhaaja vaikuttaa olevan vampyyri ja siten tapaus on Yöpartion tutkittavissa. Murha ei kuitenkaan ole yksinkertainen tapaus, sillä se on sidoksissa Merlinin piilottamaan taikaesineeseen. Pian Anton huomaakin olevansa lähes tapansa mukaan hyvin syvällä ongelmissa.
Romaani on edellisten osien tapaan jaoteltuna kolmeen toinen toistaan tukevaan pienoistarinaan. Juonta kuljetetaan pitkiä pätkiä yksinomaan dialogin voimin, mikä saattaa tuntua raskaalta joistain lukijoista. Se tuntuukin olevan itäeurooppalaisen ilmaisun ominaisuus, sillä samanlaista kerrontaa käytetään muun muassa Andrzej Sapkowskin Noiturissa.
Yöpartion maailma jaksaa kiehtoa. Päiväpartion ja Yöpartion välille rakennettu balanssi on pääosin toimiva, mutta ajoittain kirja pysähtyy filosofioimaan liian pitkäksi aikaa. Se annettakoon kirjalle anteeksi, sillä pohdinnat sentään liittyvät kirjan juonen tilanteeseen kriittisesti. Pohdinnat eivät myöskään ole liian naiiveja; vaikka Yöpartiolla ja Päiväpartiolla on selkeät motiivit, molempiin tuntuu mahtuvan paljon harmaan sävyjä.
Päähenkilö Anton on hyvin rakennettu hahmo ja hänen kehittymistään sarjassa on ollut ilo seurata. Ensimmäisessä osassa hän oli melkeinpä statistimainen todistaja, kun nyt hän on itse vastuussa tutkinnasta.
Se mikä tekee Sergei Lukjanenkon urbaanifantasiasarjasta erityisen, on sen vakavuus. Vakavalla ei tässä yhteydessä kuitenkaan tarkoiteta ikävää, vaan yksinkertaisesti sitä, että hahmojen ajatusmaailma on kypsää. Hahmoilla on järkevät tarkoitusperät ja ratkaisut. Vakavuus korostuu, koska genren monet edustajat (Jim Butcher, Ben Aaronovitch, Tim Pratt yms) kirjoittavat pääasiassa kevyempää, kieli poskessa irrottelevaa fantasiaa.