Siri Pettersen: Mätä
Jalava 2016 - Risingin tietokannassa
Norjalaisen Siri Pettersenin kiitetty ja paljon luettu Odininlapsi sai keväällä odotetun jatko-osan. Mätä jatkaa hännättömän Hirka-tytön tarinaa uudessa maailmassa kaukana Yminmaasta.
Ja pienoinen shokki se uusi maailma voi lukijalle ollakin. Hirka nimittäin päätyy nykyajan Yorkiin, joka ainakin alkuun muistuttaa hyvin paljon meidän maailmaamme. Omaperäisen ja ihmeellisen Yminmaan jälkeen Englanti tuntuu perinteiseltä ja jopa tylsältä miljööltä. Kun alkupettymyksestä selviää ja tarina pääsee vauhtiin, kerronta imee kuitenkin mukaansa. Yminmaassakin päästään vierailemaan Rimen, Hirkan taakseen jättämän poikakaverimahdollisuuden, kautta.
Pettersen vyöryttää näyttämölle uusia sivuhahmoja, mutta pääpaino pysyy tahoillaan Hirkassa ja Rimessä, jotka molemmat pyrkivät löytämään paikkansa toinen vieraassa ulottuvuudessa, toinen muuttuneessa ja muuttuvassa Yminmaassa. Vierauden tunne ja muutos, johon ei aina voi vaikuttaa, ohjaavat molempien hahmojen tarinaa. Hirka päähenkilönä kehittyy taas useita askelia sekä oppii lisää syntyperästään ja taitoja, jotka tuovat hänestä esiin uusia piirteitä. Henkilöhahmojen käsittely onkin saagan ilahduttavimpia puolia.
Mätä ei kuitenkaan nouse Odininlapsen tasolle. Maailma on liian tuttu lukijalle, eikä Pettersenin paikallistuntemus pääse todellisuuden maailmassa lainkaan samalle tasolle kuin fantasiamaailmassa. Hyppely Euroopan kaupungista toiseen ja suoranaiset asiavirheet häiritsevät lukukokemusta. Jos hyvin käy, kolmas kirja esittelee vielä kolmannen, tällä kertaa kirjailijan mielikuvitukseen pohjautuvan maailman.
Odininlapsessa jo vilahdellut erikoinen magiakäsitys syvenee sarjan toisessa osassa kiitettävästä. Monet pienet yksityiskohdat, jotka Odininlapsi jätti auki, saavat selityksensä - ja silti mysteerejä jää vielä viimeiseen osaan. Kirjan käänteet ovat kaikkea muuta kuin ennalta-arvattavia, ja nidettä on vaikea laskea käsistään ennen viimeisiä sivuja. Erityistä kiitosta tulee antaa myös siitä, miten fantasialle perinteiset hyvyyden ja pahuuden elementit on onnistuttu kietomaan toisiinsa samoissa henkilöhahmoissa: kaikilla on motiivinsa, moni haluaa valtaa, mutta kukaan ei ole täysin tuhovimmainen tai päämäärättömän mustavalkoinen. Hirka oppii tämän, ja löytää monimuotoisuuden myös itsestään.
Korpinkehät-sarjan päättävä Mahti on luvattu suomeksi marraskuussa. Toivoa sopii, että Petterseniltä löytyy tämänkin jälkeen vielä uusia tarinoita kerrottavaksi.