Arvostelu: Risto Isomäki: Haudattu uhka

Julkaissut / Kirja-arvostelut

Risto Isomäki: Haudattu uhka

Tammi 2016 - Risingin tietokannassa

Ekologisen teeman käsittelystä ja Tom Clancy -tyylisestä trillerikirjallisuudesta tutun Risto Isomäen uusin on nimeltään Haudattu uhka. Se on itsenäinen jatko-osa Jumalan pikkusormi ja Litium 6 -romaaneille. Päähenkilönä toimii näistä kirjoista tuttu Lauri Nurmi, toiminta-agentti, joka tuntuu joutuvan ratkaisemaan jatkuvasti jättimäisiä ongelmia kuin James Bond ikään.

Kirjan juoni seurailee ajantasaisia pelkoja: terroristit suorittavat iskun Suomeen itsenäisyyspäivänä. Linnanjuhlien ruokiin on piilotettu ydinjätettä, minkä seurauksena suuri osa Suomen julkisuuden henkilöistä kuolee säteilymyrkytykseen. Samalla huomataan, että Olkiluotoon matkalla ollut ydinjätelähetys on kadonnut. Lastia jalostamalla terroristit voisivat vähimmilläänkin suorittaa lukuisia vastaavia iskuja tai sitten jopa paljon pahempaa.

Isomäen ydinvoimakanta ei ole vuosien saatteessa vaihtunut mihinkään. Päällisin puolin kirja näyttää trilleriltä, mutta kaukana se ei ole poliittisesta kannanotosta. Haudattu uhka pysähtyy muutamissa kohdissa paikoilleen, kun kirjailija saarnaa lukijalleen maailmankuvaansa. Näitä saarnatuokioita sitten vauhditetaan trillerikohtauksilla, jotka tuntuvat päälle liimatulta.

Tämä lienee ensimmäinen kirja, jossa Isomäki tuntuu jääneensä pahasti kirjoituskaavansa uhriksi. Kirjan lennokkaat käänteet ovat kaikkea muuta kuin uskottavia. Tätä pahempaa on, että ne ratkaisut ovat vielä helposti arvattavissa.

Lauri Nurmi on muuttunut hahmona myös turhankin superagentiksi. Kun kaikkien muiden tutkijoiden yritykset päättyvät umpikujaan, Nurmen oivallukset tuntuvat aina vievän tutkimusta eteenpäin. Pahimmillaan Nurmen seurassa olevat henkilöt tuntuvat Nurmen "sidekickeiltä", joiden tehtävänä on toimia kaikupohjana Nurmen taidoille.  Superagentin kukistaessa vastustajia kasoiksi asti pääsee lukijalta syvä huokaus.

Vaikka ydinvoiman uhkakuvat ovat todellisia, koko asetelmakin tuntuu hieman väkinäiseltä. Esimerkiksi kumpi kuulostaa helpommalta: Itsenäisyyspäivän ruokien myrkyttäminen vai saastuttaminen ydinjätteellä. Kirja tuntuu jotenkin turhan monimutkaiselta. Kuvasta puuttuu vain 80-luvun James Bond -pahis valkoisen kissan kanssa.  Haudattu uhka ei onnistunut lunastamaan odotuksiaan.


Aiheeseen liittyviä keskusteluja
Aloita uusi keskustelu (Ei rekisteröitymistä - Vieraat tervetulleita)
Takaisin ylös