Glen Cook: Valkoinen Ruusu
Vaskikirjat 2017 - Risingin tietokannassa
Glen Cookin Mustan komppanian ensimmäinen trilogia on suomennettu kokonaan. Alun perin 80-luvulla julkaistu sarja on kerännyt paljon kehuja omaperäisyydestään. Nykypäivän lukijalle se tarjoaa edelleen mainion lukukokemuksen, joka on kestänyt aikaa hyvin.
Tarinan keskiössä toimiva palkkasoturiarmeija on keskellä aikamoista ongelmaa. Edelliset osat - ja kirjoja edeltänyt aika - eivät olleet Mustalle komppanialle lempeitä. Ensin pohjoiseen matkanneet palkkamiekat olivat helpon ja tasaisen palkkapussin perässä. Velhotar Ladyn antamana työtehtävänä oli kukistaa kansannousu, joka pyrki syöksemään hänet vallasta. Julmat työnantajat eivät ole Mustalle komppanialle mikään uusi asia, mutta kampanjan edetessä Ladyn tehtävät paljastuvat hankaliksi toteuttaa
Sattuman kaupalla palkkasoturiarmeijan yhteyteen eksyi sulkeutunut pikkutyttö Kullanmuru. Hän on kuitenkin paljon enemmän kuin mitä ulospäin vaikuttaa. Itseasiassa tilanteen muututtua huonommaksi hän on yllättäen paras toivo, mikä Mustalla komppanialla on. Musta komppania nimittäin joutuu hylkäämään työnantajansa ja ajautuu vastustamaan tätä. Kullanmuru vaikuttaa olevan uudestisyntynyt Valkoinen ruusu, henkilö, jonka on ennustettu rikkovan pohjoisen valtataistelun.
Musta komppania eroaa monin tavoin yleisestä eeppisestä fantasiakirjallisuudesta. Kerrontatyyliltään ja tumman kuvauksensa takia se on varsin lähellä "miekka ja magia" -genreä. Palkkasoturit ovat kaunistelemattomia sotilaita ja he eivät edusta lainkaan romanttista hyvää. Toinen mielenkiintoinen seikka on kirjan käyttämät kertojat. He kertovat tarinaa omasta näkökulmastaan. Eri kertojilla on hieman oma tapansa huomioida asioita. Tämä pitää lukijan tarkkaavaisena. Kolmannessa osassa kirja seuraa kolmea juonilankaa, joista jokaisella on oma kertojansa. Aikaisemmista osista poiketen juonilangat tapahtuvat paitsi eri paikoissa, myös voimakkaasti eri ajoissa. Näistä merkittävimmät juonilangat seuraavat ensimmäisistä osista tuttua Puoskaria, jonka yhtenä tehtävänä on toimia Mustan komppanian historioitsijana. Toinen juonilanka seuraa Ladyn alkutaipaletta.
Sarja ei kuitenkaan vastaa ”miekka ja magia” -genreä maailmansa puolesta. Vaikka tarina on maanläheistä, on maailmassa hyvin lennokkaita elementtejä, kuten lentäviä valaita ja käveleviä puita. Tämä on kuitenkin toteutettu hyvin eikä riko maailmaan uppoutumista.
Yksi tämän osan vahvuuksista on kahden voimakkaan naishahmon välinen ristiriita. Kylmä velhotar Lady on ollut aina mielenkiintoinen hahmo, jonka vaikuttimista tahtoisi mielellään tietää enemmän.
Valkoinen ruusu on erinomaista kesälukemista. Sarja toki kannattaa aloittaa alusta, mutta hädän tullen Valkoinen ruusu toimii itsenäisenäkin teoksena. Toivottavasti Vaskikirjat pystyy jatkamaan sarjan kääntämisen parissa.