Andrzej Sapkowski: Myrskykausi
WSOY 2017 - Risingin tietokannassa
Kulunut kesä Suomessa on ollut fantasian riemujuhlaa. Jalava julkaisi Brandon Sandersonin Usvasyntyisen, Vaskikirjat Glen Cookin Valkoisen ruusu ja WSOY jatkoi Noituri-sarjaa Myrskykaudella. Noituri-sarja on tähän mennessä ollut valtaisa menestys: se on saanut kahdesti Tähtifantasia-palkinnon ja on ollut monelle fantasian lukijalle vuosia yksi varma lukuvinkki kesälomalle.
Aikaisemmista osista poiketen Myrskykausi ei jatka suoraan aiempien osien jälkeen, vaan kyseessä on esiosa, joka sijoittuu sarjan alkupuoliskolle. Myrskykautta voidaankin pitää Sapkowskin paluuna sarjan maailmaan pitkän tauon jälkeen. Järven neito kun julkaistiin alunperin 1999 ja Myrskykausi 2013.
Noituri Geralt on hirviöiden metsästäjä, itsekin osittain yliluonnollinen mutantti, jolla on salamannopeat refleksit ja kosketus yliluonnolliseen. Noiturit kiertävät maita ja mantuja tehden yliluonnollisuuteen liittyviä töitä rahapalkkiota vastaan. Geralt ei kuitenkaan ole aivoton tappaja, vaan kokee sympatiaa kohteitaan kohtaan ja usein samaistuu hirviöiden ongelmiin enemmän kuin hänet palkanneisiin ihmisiin.
Tämänkertainen juoni alkaa isolla joukolla ongelmia, joihin yliluonnollisuutta ei tunnu liittyvän. Ensin Geralt pidätetään Kerackissa ja hän menettää miekkansa. Nämä eivät ole mitään helposti korvattavia aseita ja Geralt haluaa luonnollisesti ne takaisin. Seuraava ongelma on, että Kerackin valtakunnassa saattaa olla vallankaappaus tekeillä. Prinssi haluaa ulkopuolisen tutkimaan asiaa ja Geralt on hyvä ehdokas tehtävään. Valtapeli on kuitenkin varsin herkkä aihe, koska epäillyt ovat prinssin omaa lähisukua. Näitä asioita olisi vielä ehkä mahdollista hoitaa rinnakkain, mutta kuvioihin liittyy vielä velhotar. Ja kuten Noituri-maailmassa aina, velhottarilla on jotain Geraltiin liittyviä taka-ajatuksia.
Se, että Myrskykausi sijoittuu ennen varsinaista Noituri-sarjaa, on mielenkiintoinen veto. Aiempaan aikaan palaamiseen on hiukan hankala suhtautua tarinajatkumoissa, koska se määrittelee useita asioita. Lukija automaattisesti tietää tarinasta väistämättä asioita, joita hänen ei kuuluisi tietää. Selviytyykö päähenkilö uhkaavista tilanteista? Kyllä, hän on hengissä myöhemmin tapahtuvissa kirjoissa.
Geraltin hahmolle kuitenkin sopii tämä asetelma. Hänessä on hieman samaa tunnetta kuin Robert E. Howardin Conanissa. Hän on myös irtonainen hahmo, joka ajautuu aina ongelmien keskelle. Tarkemmin mietittynä myös hahmojen käyttäytymisessä on valtavia yhtäläisyyksiä.
Myrskykausi ei ehkä yllä aivan sarjan edellisten kirjojen tasolle. Tapahtumat poukkoilevat paljon ja lukijalle saattaa tulla mieleen, että vähempikin riittäisi. Kirjalla on kuitenkin monta hyvää puolta: hahmot ovat edelleen toimivia ja käännöstyö ensiluokkaista. Myrskykausi on myös tiiviimpi kokonaisuus kuin useimmat sarjan osista, koska se on itsenäinen tarina.