Arvostelu: Jill Thompson: Ihmenainen: todellinen amatsoni

Julkaissut / Kirja-arvostelut

RV-kustannus 2018

Yksi edellisvuoden puhutuimmista elokuvista oli Patty Jenkinsin ohjaama Wonder Woman. Kyseessä oli yksi harvoista supersankarielokuvista, jonka päähenkilö on naissupersankari. Elokuvan menestyksen myötä on ollut luontevaa tarjoilla myös uutta hahmon alkuperäistä mediaa, sarjakuvaa. Tähän kysyntään vastasi RV-kustannus julkaisemalla Jill Thompsonin käsialaa olevan teoksen Ihmenainen: todellinen amatsoni.

Ihmenainen: todellinen amatsoni on varsin tuore synnyintarinatulkinta, se  kun julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2015. Amerikkalaiset sarjakuvat syntyvät yleensä usean ihmisen vuorovaikutuksesta. Tämän kirjan tapauksessa Jill Thompson on kuitenkin hoitanut sekä käsikirjoituksen että kuvituksen. Hänelle annettu luottamus tehtävän hoitamiseen lienee varmasti seurausta hänen mittavasta sarjakuvaurastaan, sillä Thompson on ollut mukana tekemässä mm. Sandmania ja voittanut seitsemän Eisner-palkintoa (joista kaksi juuri tästä kirjasta).

Sarjakuvassa Amazonian kuningatar Hippolyta on antanut kaikkensa, jotta hänen kansansa saisi olla rauhassa. He ovat uljaita sotilaita, joita ulkopuoliset kadehtivat. Hippolytalla on kuitenkin yksi toive, jota hän ei pysty yksin täyttämään. Hän haluaisi lapsen. Jumalat kuulevat hänen toiveensa ja herättävät henkiin kuningattaren tekemän hiekkalapsen. Seurauksena on ihastuttava tyttölapsi, josta tulee saaren lellikki. Hän on saaren ainut lapsi ja siksi hänet hemmotellaan pilalle. Diana joutuu kuitenkin kohtaamaan omat puutteensa, koska saarella on yksi henkilö, jota hän ei pysty valloittamaan itsekeskeisellä persoonallaan.

Valtaosa suomeksi julkaistavista käännössarjakuvista on kooste useimmiten kuudesta lehden numerosta, mutta Wonder Woman on yksittäinen kokonaisuus. Toki sekin julkaistiin ensin elektronisesti lyhyinä kappaleina, mutta teoksesta näkee, että se on suunniteltu itsenäiseksi paketiksi.

Thompsonin kerrontatyyli on varsin mielenkiintoista. Hän nojaa lähes yksinomaan kertojaan ja tuntuu melkeinpä välttelevän dialogin käyttöä. Tämän seurauksena hän tuntuu kuljettavan tarinaa epämääräisessä passiivisuudessa, joka vaikuttaa siltä, että joku muu kertoisi eteenpäin tarinaa. Tyyli toimii kuitenkin hyvin yksiin kuvituksen kanssa, jotka vaikuttavat melkein vesiväritöiltä. Värikäs kuvitus tuo mieleen enemmän eurooppalaiset sarjakuvat kuin tutun amerikkalaisen sarjakuvataiteen.

Ihmenainen: todellinen amatsoni on varsin tervetullut sarjakuvajulkaisu. Se antaa estradin hahmolle, joka Suomessa on aiemmin jäänyt suhteellisen vähälle huomiolle.


Aiheeseen liittyviä keskusteluja
Aloita uusi keskustelu (Ei rekisteröitymistä - Vieraat tervetulleita)
Takaisin ylös