Arvostelu: Chris Claremont & John Byrne: Ryhmä-X - Pimeä Feenix

1970-luvun puolivälissä X-men tai suomalaisittain Ryhmä-X vedettiin uusiksi. Kirjoittajaksi vaihtui Chris Claremont, joka uudisti sarjan siihen muotoon, mistä se myöhemmin tunnetaan. Siinä missä sarja oli aiemmin sisältänyt pääasiassa yksinkertaisia hyvän ja pahan välisiä taisteluita, jotka ratkottiin usein saman lehden sisällä. Uuden Claremontin juonikuviot rakentuivat edellisten lehtien päälle. 

Pimeä Feenix on kenties ikonisin X-men-tarinakokonaisuus, se sisältää X-Menin lehdet 129-137, ja jotka ilmestyivät suomeksi Ryhmä-X- ja Ihmesarja- lehdissä. 

Ryhmä-X maailmassa osalla ihmisistä on supervoimia. Kyklooppi ampuu silmistään lasersäteitä, Kolossi pystyy muuttumaan metallimieheksi ja Storm hallitsee säätä. Supervoimiensa takia heitä pelätään ja syrjitään. Pimeässä Feeniksissä yksi X-miehistä, Jean Grey altistuu auringon purkaukselle ja on kuolla säteilyn seurauksena. Kuolemisen sijaan, hän saa liki rajoittamattomat voimat, mutta menettää itsensä hallinnan. Rajattomat voimat kiinnostavat pahoja tahoja eikä maailmankaikkeuskaan katso sivusta hallitsematonta uhkaa. 

Claremont on syystä monelle sarjan faneille ikonisin käsikirjoittaja. Hän onnistui hyvin pitämään sarjan vetovoimana olleen supersankarimäiskinnän, mutta samalla hän osaa rakentaa sarjan hahmojen välille draamaa ja tehdä heistä syvällisempiä hahmoja. Juonikuvioiden monimutkaisuus on sarjalle eduksi.

Kuvittajana häärivä John Byrne on myös supersankarisarjakuvien legenda. Hänen kädenjälkensä on erityisen näyttävää ja selkeää. Hänen piirrosjälkensä on kestänyt aikaa todella hyvin. 

Pimeä Feenix on ikoninen sarjakuvaklassikko. Sen suurin faniryhmä lienee sarjan parissa aikaisemmin kasvaneet, jo aikuiset lukijat, mutta se vetoaa yhtä lailla myös modernin sarjakuvan ystäviin.

- Juha Salmi (Dragan)

Egmont 2025 - Ryhmä-X - Pimeä Feenix