Elli Valtosen Vieraslaji on kertomus, joka sivuaa paljon ajankohtaisia ongelmia. Päähenkilö on eläinlääkäri, joka on ajautunut valvontatehtäviin virastoon. Ympäröivä maailma on muuttunut, ja eläinlääkäreitä ei enää tarvita. Ilmastonmuutos on edennyt ja erilaiset pandemiat ovat tappaneet suuren määrän eläimiä ja ihmisiä, ja myös lihansyönti on käytännössä loppunut.
Yhtäkkiä löytyy täysin uusi laji, ”sfinksi”, joka on täysin ennennäkemätön ja haastaa koko evoluution historian. Uuteen lajiin tartutaan heti, ja se on iso uutisaihe ympäri maailmaa. Laji on mahtava. Se on nisäkäs, mutta sillä on lintumaisia rakenteita. Lisäksi se on taudeista vapaa ja enimmäkseen käsiteltävissä oleva lauhkea kasvisyöjä. Koska liha on vähissä, käynnistyy tietysti keskustelu, voiko sfinksejä syödä. Vaikka vanha maailma on käytännössä palanut, vanhoista virheistä ei ole opittu mitään.
Vieraslaji herätti monenlaisia ajatuksia. Se käytännössä kokosi yhteen tämän hetken pahimpia ongelmia. Teos toi myös esiin eläinlääkärin työn raskauden, johon liittyy paljon erilaisia eettisiä ongelmia. Ihminen haluaa hyötyä ja alistaa muita lajeja. Eläimet halutaan joko ruokapöytään tai viihteeksi ihmiselle, mutta monesti luonto iskee riistoa vastaan tavalla tai toisella takaisin. Toisaalta voidaan pohtia, miksi toisen eläinlajin kuolema tuntuu pahemmalta kuin toisen. Onko sfinksin henki arvokkaampi kuin esimerkiksi kanan?
Kirjassa käytiin läpi paljon sitä, miten eri asioita luokitellaan. Kaikki mahdollinen on luokiteltu ensin pääluokkiin ja siitä alaluokkiin ja sitten alaluokkien alaluokkiin. Mietin ensin, että miksi tätä jopa tylsää asiaa käydään niin paljon läpi, mutta tällä oli myös oma paikkansa tarinassa. Vaikka Vieraslaji oli teemoiltaan raskas, se oli hyvin kirjoitettu ja teksti oli sujuvaa. Itselle kirja toi uutta näkökulmaa eläinten asemasta tässä yhteiskunnassa. Kansi oli myös kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis.
- MerjaK
Kosmos 2026 - Vieraslaji