Jevgeni Zamjatin (Eugen Samjatin, 1884–1937) oli venäläinen kirjailija, jonka tunnetuin teos on dystopiaa kuvaava Me vuodelta 1920.
Zamjatin syntyi Keski-Venäjällä sijaitsevassa Lebedjanin kaupungissa virkamiesperheeseen. Hän opiskeli Pietarissa vuodesta 1902 ja liittyi bolševikkeihin. Zamjatin pidätettiin 1905
osallistumisesta kumouksellisen ryhmän toimintaan ja hänet karkoitettiin Siperiaan. Hän onnistui palaamaan
Pietariin ja valmistui laivanrakennusinsinööriksi 1908. Hän alkoi kirjoittaa
harrastusmielessä.
Vuonna 1914 Zamjatin julkaisi pienoisromaanin Hornan kuusessa, joka tuotti syytteen armeijan halventamisesta.
Vuonna 1916 Zamjatin matkusti liikematkalle Englantiin. Tänä
aikana syntyivät satiiriset kuvaukset englantilaisesta elämänmuodosta, Saarelaiset ja Ihmisten kalastaja.
Venäjän vallankumouksessa Zamjatin liittyi bolsevikkeihin ja osallistui vallankumouksen
jälkeiseen kirjallisen elämän uudelleen järjestämiseen. Hän kuitenkin vastusti bolševikkien harjoittamaa
sensuuria.
Zamjatinin omassa tuotannossa hänen venäläiselle kirjallisuudelle antamansa taistelutehtävä ”inhimillisemmän huomisen puolesta” tulee parhaiten
esille romaanissa Me.
Hänen vuonna 1920 valmiiksi saamassaan romaanissa asetetaan satiirisen tarkastelun kohteiksi sekä erilaisten
taiteellisten ja kirjallisten avantgarde-ryhmien utopistiset kuvitelmat että yleiset yhteiskunnalliset kehityskulut.
Teoksellaan Zamjatinista tuli 1900-luvun pessimistisen antiutopian varhaisin merkittävä edustaja.
Zamjatinin asema vaikeutui
1920-luvulla ja hänen töitään kiellettiin. Stalin myönsi Zamjatinille luvan lähteä maasta vuonna 1931 ja hän
muutti vaimoineen Pariisiin. Zamjatin kuoli 1937.
Linkkejä
Immo Pekkarinen: Jevgeni Zamjatinin Me-teos modernistisena antiutopiana.
Kuva: Boris Kustodijev, Jevgeni Zamjatin, 1923.
