Kirjasta
Alkuteos ilmestynyt 1920–24. Suomentanut Juhani Konkka. Näköispainos: Ntamo, 2013. Nidottu.
Vuonna 1920, kaksitoista vuotta ennen Huxleyn Uljasta uutta maailmaa ja kaksikymmentäkahdeksan vuotta ennen George Orwellin teosta 1984, kirjoitettiin Neuvostoliitossa romaani, jota hyvällä syyllä voi pitää tärkeimpien sen jälkeen ilmestyneiden tulevaisuudenkuvitelmien esikuvana. Tämä romaani oli Eugen Samjatinin Me.
Samjatinin kuvittelemassa matemaattisteknillisessä tulevaisuuden valtiossa ihmiset erotetaan toisistaan numeroin. He elävät Hyväntekijän ja tämän Suojelijoiden valvomina lasisessa, kaikki paljastavassa kaupungissa Aikataulun tarkoin säätelemää elämää, marssivat rivistöissä viivasuorilla kaduilla Musiikkitehtaan sävelten tahdissa, tekevät samalla hetkellä samat liikkeet, laskevat valtion antamien ruusunpunaisten kuponkien luvalla verhot 'seksuaalitunneiksi' ja nauttivat totaalisesta onnesta, jolle tyytymättömyys, puute ja rakkaus ovat tuntemattomia. Sataprosenttisesti ei onnen ongelmaa kuitenkaan ole pystytty ratkaisemaan. Järjestelmässä on aukkona säännöstelemätön Henkilökohtainen tunti, ja alkukantainen vapaudenkaipuu aiheuttaa joskus pinnanalaista liikehdintää: säilyneestä Muinaiskodista avataan tie kaupunkia ympäröivän läpinäkyvän Vihreän Muurin ali luonnontilassa olevaan ulkomaailmaan, ja levottomuus purkautuu lopulta kapinaksi.
Samjatinin romaani sisältää hämmästyttävän määrän toteen käyneitä ennustuksia. Tyylillisesti korkeatasoisena taideteoksena sillä on pysyvä sijansa maailmankirjallisuuden tulevaisuudenkuvitelmien joukossa.
2013 painoksen takakansi:
Kaikkien dystopiaromaanien äiti. Eugen Samjatinin (Jevgeni Zamjatin) Me, kertomus rakkaudesta tulevaisuuden Ainoassa valtiossa, sai kunnian olla ensimmäinen nuoren Neuvostovaltion perustaman uuden sensuurielimen kieltämä kirja. Tekijä joutui lähtemään maanpakoon ja kuoli Pariisissa 1930-luvun lopulla. Nyt näköispainoksena julkaistava Juhani Konkan suomennos on vuodelta 1959.
