Jules-Gabriel Verne (1828–1905) oli ranskalainen kirjailija ja tieteiskirjallisuuden edelläkävijä. Verne kirjoitti muun muassa avaruusaluksista, lentolaitteista ja sukellusveneistä, jotka tulivat todellisuudeksi vasta myöhemmin 1900-luvulla.
Jules Verne syntyi Nantesin pikkukaupungissas ja vietti lapsuutensa Loire-joella sijaitsevalla saarella. Eristynyt sijainti vahvisti hänen mielikuvitustaan. Lyseon jälkeen Verne lähti Pariisiin opiskelemaan juristin tutkintoa varten. Noin vuonna 1848 hän ryhtyi kirjoittamaan. Matkakertomusten tekeminen vaikuttaa paljastaneen hänelle omimman alansa: viehättävästi liioitellut matkojen ja seikkailujen kuvaukset, joista välittyvät tieteelliset yksityiskohdat lisäävät tarinoiden uskottavuutta.
Verne tutustui kirjailijoihin Alexandre Dumas ja Victor Hugo, jotka neuvoivat häntä kirjoittamisessa. Hän myös tapasi kustantaja Pierre-Jules Hetzelin, joka neuvoi Verneä lisäämään romaaneihinsa komiikkaa, muuttamaan surullisia loppuja iloisiksi ja laimentamaan poliittista sanomaa. Vernen ensiteos julkaistiin 1863. Tästä lähtien Verneltä ilmestyi lähes joka vuosi yksi tai useampi teos. Useimmat hänen teoksistaan ilmestyivät ensin sarjamuodossa Hetzelin kustantamassa viikkojulkaisussa.
Jules kirjoitti Merkilliset matkat -sarjan romaaneitaan yli 43 vuoden ajan, kunnes hän kuoli 87 vuoden iässä vuonna 1905. Vernen tuotantoon kuuluu 54 Merkilliset matkat -romaania, 11 muuta romaania ja lukuisia muita tekstejä. Verne on 148:lla kielellä käännettynä maailman käännetyin kirjailija. Verne tunnetaan yleisesti ”tieteiskirjallisuuden isänä” yhdessä aikalaisensa H. G. Wellsin kanssa. Verne seurasi eri maanosien politiikkaa ja oli hyvin perillä myös uusista tieteellisistä saavutuksista.
Vernen ensimmäiset romaanihahmot olivat melko stereotyyppisiä nerokkaita tutkijoita ja löytöretkeilijöitä, jotka olivat viktoriaaniselle ajalle tyypillisen reippaan edistyshengen vallassa ja tekivät uhkarohkeita matkoja maapallon tuntemattomiin osiin. Toisen ryhmän hänen tuotannostaan muodostavat erilaiset seikkailutarinat, joissa tiede on vain pienenä osana tarinaa.
Vernen kirjat alkoivat muuttua pessimistisempään suuntaan Ranskan sisällissodan jälkeen. Verne näki, miten hänelle rakkaan tieteen avulla sai kehitettyä myös tuhoisia sotakoneita. Lisävaikutuksensa oli myös sillä, että Vernen mieleltään järkkynyt veli ampui häntä revolverilla jalkaan vuonna 1886. Hän ei sen jälkeen pystynyt enää kävelemään kovin hyvin ilman keppiä. Myös Hetzelin sekä Vernelle rakkaan äidin kuolema järkyttivät häntä. Näiden sattumien jälkeen kirjoitetuissa kirjoissa kuvataan myös suuruudenhulluja hallitsijoita, hirviömäisiä teollisuuslaitoksia ja hulluja tiedemiehiä. Aiheita käsitellään varsin ironisesta tai katkerasta näkökulmasta. Verne ei ollut lainkaan niin innostunut tekniikan ja inhimillisen edistyksen ylistäjä kuin yleisesti on luultu.
Suomennettuja teoksia
Pariisi 1900-luvulla (1863, julkaistiin 1994)
Kuumailmapallolla Afrikan halki (1863)
Matka maan keskipisteeseen (1864)
Maasta Kuuhun (1865)
Kapteeni Hatterasin matkat (1866)
Kapteeni Grantin lapset (1867–1868)
Kuun ympäri (1870)
Kapteeni Nemo (1870)
Maailman ympäri 80 päivässä (1872)
Turkiksien maassa & Ajelehtiva saari (1873)
Salaperäinen saari (1874)
Armoton meri (1875)
Tsaarin kuriiri (1876)
Hector Servadacin avaruusmatka (1877)
Kiinalaisen koettelemukset (1879)
Begumin 500 miljoonaa (1879)
Höyrytalo (1880)
Jangada (1880–1881)
Robinson-koulu (1882)
Etelän tähti (1884)
Salaliitto (1885)
Robur valloittaja (1886)
Kahden vuoden loma-aika (1888)
Karpaattien linna (1892)
Claudius Bombarnac (1892)
Isänmaan lippu (1896)
Maailman herra (1904)
Majakka maailman laidalla (1905, toim. Michel Verne)
Tonavan luotsi (1908, toim. Michel Verne)
Lähteitä
Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1. Toimittaneet Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2004.
