Guillaume Apollinaire (Ranska, 1880–1918) oli puolalais-ranskalainen runoilija ja taidekriitikko. Hän oli 1900-luvun alkupuolen johtavia ranskalaisia runoilijoita. Taidekriitikon työllään hän vaikutti dadaismin, kubismin, surrealismin ja futurismin kehitykseen.
Apollinaire on yksi tärkeimmistä 1900-luvun alun ranskalaisista
kirjailijoista ja runoilijoista. Kapinoidessaan perinnettä vastaan ja
kehittäessään sitä samalla edelleen hän edusti vuosisadanvaihteen uutta
henkeä, joka pyrki etsimään uutta eri taiteen aloilta.
Apollinaire syntyi Roomassa. Muutettuaan Pariisiin vuonna 1902 Apollinaire tutustui kaupungin taiteilijoihin ja hänen ystäviinsä kuuluivat muun muassa Pablo Picasso, Erik Satie, Marc Chagall ja Marcel Duchamp. Vuodesta 1905 lähtien maailmansotaan saakka Apollinaire kirjoitti kertomakirjallisuutta, runoutta ja esitteli uusia kokeiluja harrastavien taiteilijaystäviensä töitä.
Teoksessaan Mätänevä velho (1909) kuolemattoman
velhon haudalle saapuvat muun maussa vanhentunut Troijan Helena ja höperöityneet antiikin filosofit. Apollinairen luomassa irvokkaassa maailmassa vanhat tarinat kuolevat ja mätänevät samalla kun maailma vajoaa rappioon.
Aikakauden loppumisen vertauskuvana Merlinin hauta toimii kiteytymänä kirjoitusajankohdan taidesuuntausten pyrkimyksestä hylätä vanha perinne ja luoda
menneestä täysin riippumatonta uutta ilmaisua. Teos nostaa esiin
ajatuksen, että perinne itsessään voi uudistua ja pysyä näin
hedelmällisenä.
Apollinairen esikoisteos kumoaa
historiallisia ja taruhahmoja koomisesti arvonalennuksen keinoin. Kirjailijan tarkoitus ei ole ivata alkuperäisiä kertomuksia vaan haastaa romanttiset käsitykset niistä ja samalla ironisoida naturalistien raadollista ihmiskuvaa. Tarut itse eivät ole Apollinairelle naurettavia, vaan taiteilijoiden tapa suhtautua niihin.
Linkkejä
Jan Blomstedt: Mätänevä velho. Helsingin sanomat 21.12.2004.
Kuva: Henri Rousseau, Muusa innoittaa runoilijaa, 1909.
