Nikolai Gogol

Nikolai Vasiljevitš Gogol (1809–1852) oli ukrainalaissyntyinen venäläinen kirjailija. Gogol on ensimmäinen venäläisen kertomakirjallisuuden suurista klassikoista. Hänen tuotannossaan yhdistyvät fantasia ja realismi.

Gogol syntyi Pultavassa pikkuvirkamiehen ja tilanomistajan perheeseen. Valmistuttuaan ylioppilaaksi Gogol muutti Pietariin ja toimi siellä lyhyen aikaa ajan virkamiehenä ja historianopettajana. Tämän jälkeen hän omistautui kirjalliselle työlle.

Ensimmäisen menestyksensä Gogol saavutti Ukrainaan liittyvillä kansankuvauksilla, joista tunnetuin on kasakkatarina Taras Bulba (1835). ”Kertomus siitä miten Ivan Ivanovits ja Ivan Nikiforovits riitaantuivat keskenään” (1835) on paras Gogolin humoristisista novelleista.

Komedia Reviisori, jota on myöhemmin sanottu parhaaksi venäläiseksi näytelmäksi, aiheutti satiirisuutensa takia suuren kohun 1836. Gogol joutui lähtemään maanpakoon.

Gogolin kuuluisinta tuotantoa ovat pietarilaisnovelleina tunnetut ”Mielipuolen päiväkirja” (1835), ”Nenä” (1836) ja ”Päällysviitta” (1842).

Kuolleet sielut (1842) kertoo Pavel Ivanovits Tsitsikovista, joka kiertää maaseutua ostamassa kuolleita sieluja, maaorjia, joita ei heidän kuoltuaan ole poistettu valtion rekisteristä. Tshitshikovista tulee pian seudun tavoitelluin vieras ja liehakoitu merkkihenkilö. Mutta yhtä nopeasti tilanne muuttuu.