Aavetaloja ja ihmiskohtaloita

Nidottu.

Kauniisiin, vanhoihin rakennuksiin voi liittyä karmivia tarinoita. Aavetaloja ja ihmiskohtaloita vie lukijan tällaisiin paikkoihin. Miksi Aleksanterin teatterin tyhjillä käytävillä kuuluu yhä raskaita askelia? Kenen kasvot ilmestyivät Brinkhallin kartanon lastenhuoneen ikkunaan? Miksi entisen Katajanokan vankilan kellarista kuuluu yhä avautuvan rautaportin kolinaa? Kenen hahmo piirtyy Mustion linnan kolmannen kerroksen palomuuriin?

Suomen historian tutkija ja aaveharrastaja Mauri Karvonen suhtautuu vakavan uteliaasti niin vanhoihin rakennuksiin kuin ihmisten yliluonnollisiin kokemuksiin ja tarinoihin. Hän vie lukijan Eliel Saarisen asuttaman Hvitträskin, Katajanokan vankilan, Louhisaaren kartanolinnan sekä Turun linnan kummitteleville maille. Lisäksi kirjassa tutkitaan Näsilinnassa Urajärven kartanon, Vanajanlinnan, Mustion linnan ja Hovimäki- sarjasta tutun Brinkhallin kartanon erikoisimpia tapahtumia.

Karvonen on käynyt kaikissa kirjan kohteissa itse niiden edustajien luvalla, ja saanut pääsyn yleisöltä suljettuihin tiloihin sekä varjeltuihin kotialbumeihin. Hän taustoittaa kartanoiden ihmiskohtaloita esitteitä ja sukutauluja syvemmältä. Karvonen on päässyt valokuvaamaan esimerkiksi Louhisaaren kartanon hylättyä huonetta ja Jeanette Linderin kuolinpaikan Mustion linnassa. Karvosen itse ottamia kuvia täydentävät valokuvat kartanoiden kiinnostavista yksityiskohdista ja komeista maisemista. Näyttävä kirja tarjoaa uudenlaisen näkökulman myös matkailuun. Ehkä ensi kesänä voisi mennä katsomaan, kummitteleeko kirjan paikoissa todella?

Lähteinä Karvonen on hyödyntänyt niin tutkimuskirjallisuutta, lehtiartikkeleita, sukujen omia arkistoja kuin haastatteluja. "Jokainen saa päättää itse, kummitteleeko paikoissa todella", Karvonen kirjoittaa.