Egill Yksikätinen - Muinaissaagoja Pohjolasta
Egill Yksikätinen - muinaissaagoja Pohjolasta sisältää useita aiemmin suomentamattomia islantilaisia saagoja. Suurin osa tarinoiden tapahtumista sijoittuu pohjoiseen maailmanpiiriin, aikaan ennen Islannin asuttamista ja Norjan yhdistymistä.
Saagojen päähenkilöitä ovat viikingit ja myyttiset sankarit, jotka kohtaavat matkoillaan erilaisia yliluonnollisia olentoja, kuten pelottavia peikkoja, petollisia kääpiöitä, ahneita lohikäärmeitä, viisaita valkyyrioita ja juonittelevia jumalia.
Näistä kertomuksista lukija löytää monet modernin fantasiakirjallisuuden hahmot alkuperäisessä asussaan. Kirja on kiehtovaa luettavaa kaikille myyteistä, muinaistaruista ja Pohjolan historiasta kiinnostuneille.
Toimittaneet Helga Hilmisdóttir, Kirsi Kanerva ja Sari Päivärinne.
Keväällä 2010 Helsingin yliopiston Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitoksen yliopistonlehtori Helga Hilmisdóttir antoi muinaisislannin kurssilla opiskelijoilleen tehtäväksi kääntää otteita muinaissaagoista. Onnistuneiden käännösten innoittamana hän päätti järjestää muinaissaagojen käännöstalkoot! Opiskelijoiden lisäksi mukaan saatiin muutamia islannin kielen ja islantilaisen kirjallisuuden ystäviä, yksi pilkunviilaaja ja vähän myöhemmin joukko saagakärpäsen puraisemia keskiajan tutkijoita. Tämän kokoelman kääntäjät ja toimittajat ovat siis sekalainen joukko islannin kielen, keskiajan historian, suomen kielen ja saagakirjallisuuden harrastajia ja asiantuntijoita.
Muinaissaagoja ei ole paljon käännetty suomeksi aikaisemmin, ja siksi pidämme tärkeänä saada näitä Pohjois-Euroopan vanhimpia kirjallisessa muodossa olevia tarinoita suuren yleisön luettavaksi. Olemme kääntäneet saagoja ensi sijassa kaunokirjallisuutena, emme historiallisina lähteinä, ja haluamme tarjota jännittävää luettavaa kirjallisuuden ystäville.
Tämän saagakokoelman sankarit matkustavat usein itään, toisin sanoen nykyisen Suomen ja Venäjän alueille, mikä kiinnostanee erityisesti juuri suomalaisia lukijoita.
Kirja-arvioita
Antologiatyyppisenä käännösprojektina toteutettu kokoelma nostaa esiin tarinankerrontaa arvokkaana asiana sinänsä. Mun mielestäni se juuri on pohjoismaisen kulttuuriperinnön rikkaus - kaiken ei aina tarvitse olla "järkevää", "totta", "vakavaa" tai "taiteellista". Joskus on aivan mahtava etuoikeus sukeltaa menneisyyteen sen kautta, mitä ajanviete on saattanut ihmisten kesken olla.
Toki saagakirjallisuus on oman aikansa korkeakulttuuria, sillä aivan joka turvekammissa ei ole kirjahyllyjä ollut. Islanti on kuitenkin jo keskiajalla ollut lukutaidon ja kirjallisuuden asteeltaan reilusti edellä muita Pohjoismaita, joten tähän kokoelmaan sisältyy kuningassukujen genealogioiden ja maavalloitusten oikeutusten lisäksi kääpiönpoikasia, vieraanvaraisuutta ja avuliaisuutta, taikaolutta, keskiaikaista erotiikkaa, humoristisia kuvauksia urheilu- ja sanaleikeistä ja jopa kytköksiä grimdarkkiin viikinkimediaan, jota tänä päivänä tehdään. (Ragnar Karvahousun esi-isä mm. seikkailee permiläisellä alueella pelastamassa prinsessoja pahoilta noidilta. Ihme, ettei sitä tarinaa kelpuutettu äijätelkkarisarjaksi nykyaikana...)