Surun fysiikka

Alkuteos ilmestynyt 2011.

Teoksessaan Surun fysiikka Georgi Gospodinov rakentaa labyrinttia muistuttavan romaanin, jossa jokainen umpikuja avautuu uudeksi kertomukseksi. Sen keskiössä on Minotauros, ei hirviönä vaan hylättynä lapsena: olentona, joka on suljettu vankilaan, ymmärretty väärin ja jätetty yksin pimeyteen.

Minä olemme. Poika kärsii ylenpalttisesta empatiasta: hän pystyy ja joutuu eläytymään kaikkeen ja kaikkiin, hän kokee sen, mitä toiset kokevat. Romaani avautuu lapsuuden, perheen, sosialismin, pelon, halun ja kaikkien niiden pienten katoamisten muistoarkistona, joista elämä rakentuu. Kertoja liikkuu isoisänsä muistoissa, omassa lapsuudessaan, antiikin myytteissä ja 1900-luvun itäeurooppalaisilla takapihoilla. Hän kerää tarinoita kuten muut keräävät esineitä: salaisuuksia, ääniä, häpeää, tuoksuja – kapseleita, jotka on tarkoitus avata maailmanlopun jälkeen.

Surun fysiikka on romaani empatiasta ja sen katoamisesta, maailman syksystä, meissä olevista hylätyistä lapsista, ylevästä, joka voi löytyä mistä tahansa, surun alkeishiukkasista ja lapsuuden ikuisesta ajasta.

Georgi Gospodinov kuuluu Euroopan merkittävimpiin nykykirjailijoihin. Surun fysiikka on ensimmäinen Gospodinovilta suomeksi julkaistu teos.

Vuonna 2023 Gospodinov sai Kansainvälisen Booker -palkinnon romaanillaan Time Shelter (englanniksi kääntänyt Angela Rodel).

Surun fysiikka on palkittu seuraavilla palkinnoilla:
2016 Jan Michalski Prize
2019 Central European Angelus Award

Gospodinovin romaanien suomentaminen alkaa romaanista Surun fysiikka kirjailijan pyynnöstä.

Georgi Gospodinov romaanistaan Surun fysiikka:

"Surun fysiikka on tuotantoni keskiössä – se on kuin labyrintti, johon kaikkien varhaisempien ja myöhempien kirjojeni langat kietoutuvat. Juuri siinä Gaustin kehittää ensimmäiset projektinsa, ja myöhemmin hänestä tulee romaanin Aikasuoja keskeisin hahmo. Jopa käsite 'aikasuoja' esiintyy ensimmäistä kertaa Surun fysiikassa.
Muistin ja menneisyyden teemat, toteutumatta jääneet asiat ja niiden vaikutus kaikkeen myöhemmin tapahtuvaan ovat aiheita, joita pohdin ja käsittelen kirjoituksissani edelleen.
Ja koska romaanin keskeinen teema on empatia – kyky nähdä Minotauroksessa hirviön sijaan hylätty lapsi – teokseni tuntuu minusta tänä päivänä ajankohtaisemmalta kuin koskaan. Uskon, että aggressioidemme ja välillemme syntyvien jakolinjojen taustalla on ennen kaikkea syvä empatian puute."