Virkamies ja kuolema
Virkamies ja kuolema: Heijastumia erään ikäpolven historiasta. Sidottu, kansipaperi.
Valdemar Melangon romaani Virkamies ja kuolema on oloissamme harvinainen teos. Se on satiiri valtionhallinnosta, virkamiehistä. Se on historia kahden viimeisen vuosikymmenen tapahtumista ja samalla fantasiaromaani, parasta swiftiläistä ja bulgakovilaista perinnettä. Se on 60-lukulaisen intellektuellin sukupolvitunnustus – miltä tuntui barrikaaditaistelijoista ja paneliritareista pukeutua liituraitaan ja astua vallan portaille, miltä tuntui olla manalle menneen ruhtinaan palveluksessa ja miltä tuntui kun monet illuusiot romahtivat.
Se on seikkailuromaani – kuka murhasi naapurimaan pāäministerin, mihin katosi uikomaalaistoimiston päällikkö, keitā olivat runoilija, kirjailija, muusikko ja taiteilija, oliko kissa kissa. Ja kuka oikein oli se terroristi, joka oli etsimässä maasta turvapaikkaa. Se on kuolemanvakava iloittelu, hyytävän rento, hassun älykäs ja paljastava kuva niistā voimista, jotka pitāvāt tātā maailmaa käynnissä, tai sitten eivät.
Valdemar Melanko
Valdemar Melanko (1939–2022) oli suomalainen virkamies. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa taidehistoriaa ja teki päätyönsä Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin, aiemman Neuvostoliittoinstituutin johtajana 1985–2003. Hän toimi myös kansainvälisissä idäntutkimukseen liittyvissä yhteisöissä. Melanko sallistui useiden julkaisujen toimittamiseen, käänsi muun muassa Anton Tšehovin Sahalinin sekä kirjoitti sukunsa, Viipurin Sergejeffin kauppiassuvun, historiasta. Melankon omia teoksia ovat muun muassa Kristian (1967) sekä Virkamies ja kuolema (1987).
Lähde: Wikipedia