Datura

Datura on ensimmäinen teos, jonka Krohnilta olen lukenut. Teoksen nyrjähtänyt, vaihtoehtotieteisiin ja paranormaaleihin ilmiöihin pureutumisen kautta esitetty maailma oli varsin kiinnostava.

Erityisen paljon pidin teoksessa sen hieman vinksahtaneesta tunnelmasta ja samalla tavoin absurdiin vivahtavista vuorovaikutustilanteista. Sen sijaan juonen senhetkisistä tapahtumista paljolti irrottuvat, pohtivammat osuudet olivat välillä varsin latteita. Kokonaisuus oli ihan kiinnostava, mutta aavistuksen pinnalliseksi jäävä katsaus teemaansa. Krohnin kieli oli miellyttävää lukea.

Suosittelen teosta Krohnista, maagisesta realismista tai molemmista nauttiville.

Sana-akrobaatti Leena Krohnin teoksissa on paljon samaa kuin Johanna Sinisalon tuotannossa. Datura ei tee tästä poikkeusta - todellisuus rakoilee välillä pahastikin. Krohn kirjoittaa lyhyitä, nopeasti ajassa ja paikassa liikkuvia lukuja, jotka tuntuvat joskus toisistaan irrallisilta tuokiokuvilta, mutta luovat lopulta hyvinkin kiehtovan kokonaisuuden. Krohnin teos on kuin moniulotteinen palapeli ja lukijan tehtäväksi jää muodostaa kokonaiskuva. (Minun kuvastani jäi vielä muutama pala puuttumaan, sen verran kiehtova ja tavoittamaton mieli kirjailijalla on.)

Datura on suurissa määrissä nautittuna myrkky, mutta sillä on joskus hoidettu myös astmaa, josta päähenkilökin kärsii. Hän kokeilee ovatko huhut totta ja vähitellen menettää otteensa todellisuudesta, sopimuksenvaraisesta harhasta, jonka jokainen näkee. Datura on paha jumalatar, joka ottaa nauttijansa valtaansa ja näyttää tälle mahdollisia ja mahdottomia maailmoja. Uskallatko tarttua tähän kirjaan ja lukea sen?

Tätä kirjaa on suositeltava kaikille anomalioihin vähänkin kallellaan oleville olennoille, sillä ainakin minulle "Datura" oli todella avartava lukukokoemus. Krohnin kirjat pakottavat liikkeelle hyvinkin omituisia ja abstrakteja ajatuksia ja nyt, kun kyseessä on koko todellisuuden perimmäinen luonne, lukijan koko maailmankuva saattaa muuttua. Kuka sanoi, ettei tietoteoria voisi olla kiinnostavaa?

Jos jonkun mielestä tietoteoria ehdottomasti EI voi olla kiinnostavaa, suosittelen tätä romaania myös viihdyttävyytensä puolesta. Kirjan kuluessa esitellään lyhyesti mutta selkeästi monenlaisia yliluonnollisuuksia, mikä ainakin minua kiehtoi äärettömän paljon.