Kirja ei tehnyt minuun myönteistä vaikutusta. Hyvänä puolena päähenkilö oli kiinnostavampi kuin täysin ylivoimainen Drizzt, ja kirjan alku vaikutti ihan lupaavalta. Mutta pitemmälle lukiessa paljastui, että juoni oli vain yksityiskohtaisesti kuvattuja taistelukohtauksia Drizzt-romaanien tyyliin. Olisin varmasti nuorempana pitänyt, mutta ei tällaista enää aikuisena jaksa.
Kyllä Ylistyslaulu voitti viimeiset lukemani Drizzt-romaanit, mutta en jatkanut Pappiskvintettiä eteenpäin. Demonisota-sarja on mielestäni parasta, mitä Salvatore on kirjoittanut.
